Kaduilla kulkiessa läpi ihmisvilinän,
pysähdytkö koskaan miettimään, miten hauraita ollaan me kaikki,
miten me ollaan niin kovin särkyviä ja herkkiä?
Me kaikki ollaan lasia, ja iso osa meistä on jo sirpaleina,
vaikka vasta äskenhän meidät eloon puhallettiin.
Joissakin meissä on säröjä,
osa on kestää ja osa rikkoutuu,
osa on läpinäkyviä ja osa värikkäitä.
Mutta yhteistä meissä kaikissa on se,
että me kaikki ollaan lasia,
me kaikki ollaan lasia,
ja me kaikki hajotaan helpolla.
YOU ARE READING
Sirpalerunoja
PoetryLisää runoja koska edellinen kirja taivalsi tiensä loppuun. Ehkä nämä ovat huonompia taikka parempia, Mutta se on varmaa että nämä ovat sirpaleita, sirpaleita minusta ja ehkä sinusta ja ehkä meistä, hänestä ja heistä sekä teistä. Suomen kriisipuheli...
