[ Long Way To Walk ] FIN

3

Isac ottaa kovakouraisesti takaraivostani kiinni ja työntää naamani arvaamattomasti veteen.
Yritän rimpuilla pois, sillä en ehtinyt ottaa happea, onnekseni kuitenkin Isac vetää pääni vedestä pian ylös.

"Noh, mites Cole? Onkos hän kiva tyyppi?" Isac kysyy ja puristaa puolimärkiä hiuksiani.
"Oli joskus kiv-" Aloitan sanomaan, mutta naaamani uppoaa jälleen kylmään järviveteen.

Tällä kertaa minusta tuntuu että Isac aikoo hukuttaa minut, mutta ei nyt sentään.
Hän vetää pääni ylös vedestä kyllä.
"Niin?" Tämä kysyy ja istuu kokopainollaan selkärankani päällä.
"Sattuu!" Kiljaisen kun selkärankani alkaa naksua.

"Isac, älä riko sen selkärankaa..." Kuulen Lucaksen äänen, ja voin vaikka vannoa että tämän äänessä kuuluu hiukan huolestuneisuutta.
Onnekseni Isac nousee päältäni ja irroittaa kätensä päästäni.
Myös Lucas irroittaa jaloistani, jolloin hivuttaudun kauemmas pojista ja hengitän raskaasti.

Isac ja Lucas vilkaisevat toisiaan, ja sitten minua.
Ihmetyksekseni kuitenkin pojat lähtevät takaisin sisälle mökkiin.
Katson heidän peräänsä epäilevänä, kunnes tajuan kuinka hyvä hetki olisi yrittää paeta. En kyllä tiedä yhtään minne, tai mihin suuntaan. En edes tiedä olenko enää Californiassa, kotipaikassani.

Näen mökin oven avautuvan, ja tajuan ajatelleeni liian kauan, olisin jo voinut päästä karkuun.
En tunnista tuliaa, sillä ulkona on pimeää ja kylmä.
Tai, no, ehkä se vain tuntuu siltä, onhan paitani yläosa aivan läpimärkä.

Menen taaksepäin laiturilla niin kauan kunnes tunnen että laituri loppuu.
Joku pojista tulee lähemmäksi ja onnekseni tunnistan tämän Nathaniksi.

En kyllä tiedä miksi helpotuin niin paljon, olisihan tulija kyllä voinut olla vaikka hullu Cole tai sekopää Isac.

Nathan tulee aivan viereeni jolloin tiedän tämän ottavan minut syliinsä.
"Ä-älä ko-koske." Sanon takellellen, sillä minua oikeasti paleltaa.
Näen kuitenkin Nathanin vain hymyilevän, ja tämä tulee silti koko ajan lähemmäs.
Pian tunnen käden polvitaipeideni alla ja toisen selälläni.
Nousen ilmaan jolloin alan kiemurrella.
"Haluutko tonne veteen vai et?" Nathan kysyy huvittuneesti ja pitää käsiään niin että olen veden pinnan yläpuolella.

"Ei! En!" Kiljaisen kauhuissani, sillä muistan liiankin hyvin etten osaa uida. Huonot muistot palaavat mieleeni alakoulu ajoilta.
Nathan kuitenkin pitää minua vain veden yläpuolella jolloin siirrän katseeni tämän kasvoihin.

"Ole kiltti! Teen mitä vaan!" Sanon ja annan kyyneleiden tippua poskilleni ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen.
Kiedon käteni Nathanin niskan taakse, sillä en todellakaan tahdo tuonne kylmään veteen.
Itken hysteerisesti ja täristen kylmyydestä.

"Etkä osaa uida?" Nathan kysyy huvittuneena ja ottaa askeleen taaksepäin, niin etten ole enää veden yläpuolella.
"En.." saan hiljaa sanottua nyyhkytykseni lomassa, pidän vieläkin käsiäni tiukasti Nathanin niskan takana, en nimittäin luota poikaan vielä.

"Voi pikkuinen.." Nathan sanoo rauhallisesti ja lähtee kävelemään kohti mökkiä.
Tärisen yllättävän paljon tämän sylissä, vaikka aivoni viestittävät keholleni että olen turvassa.
En kuitenkaan usko.

Nathan avaa oven näppärästi jalallaan ja kävelee huoneeseensa.
Pystyn matkalla tuntemaan jokaisen muun pojan tujotuksen itsessäni.

Musta hiuksinen poika laskee minut sängyllensä ja kävelee vaatekaappinsa luo.
Katson kuinka Nathan kaivaa sitä hetken ajan, kunnes ottaa sieltä käteensä uuden vihreän paidan ja heittää sen minulle.

Otan juuri ja juuri kopin, ja katson paitaa nyökäten.
Arvelen kylläkin, että vaikka en olisi tykännytkään paidasta, olisin joka tapauksessa joutunut pukemaan sen.
Nathan kävelee viereeni ja jää katsomaan minua eteeni.
"Vaihtais jo." Tämä hoputtaa ja on kurkottumassa paitani alareunaan.