Kitkasta syntyy kipinöitä || bxb

4. Elielin koti

Saku käveli hiekkatiellä silmäillen talojen numeroita. Eliel oli laittanut Sakulle koulun jälkeen viestiä ja tämän talon numero oli 11. Saku käveli numero 10 ohi. Elielin koti oli keltainen puutalo. Saku käveli rappuset ylös ja ovi avattiin. Oven avasi nainen jolla oli tismalleen samanlaiset ruskeat hiukset ja siniset silmät kuin Elielillä. Naisella oli runsaasti ripsiväriä ja tämän huulet olivat kirkkaan punaiset.

"Hei. Olet varmaan Saku. Eliel on puhunut sinusta." Nainen sanoi hymyillen.

"Hei." Saku sanoi punastuen. Mitäköhän Eliel oli sanonut hänestä. Eliel juoksi portaat alas.

"Hei. Tule." Eliel sanoi ja Saku käveli Elielin perässä yläkertaan. Elielin huone oli miltei juuri sellainen miksikä Saku oli sen kuvitellut. Elielillä oli puinen sänky jossa oli sininen päiväpeitto ja puinen kaappi jonka päällä oli huonekasvi ja musta jalkalamppu. Seinällä olin muutama skeittilautajuliste ja skeittilauta nojasi sinitapettiseen seinään.

"Sulla on kiva huone." Saku sanoi. Sakua kadutti äskeinen tyhmä lausahdus. Elielin äidin huuto rikkoi piinaavan hiljaisuuden mistä Saku oli erittäin kiitollinen.

"Niin siitä tämänpäiväisestä. Oliko sun mielestä siinä jotain enemmän? Koska mä ra... siis tykkään susta tosi tosi paljon." Eliel sanoi ja Saku huomasi miten tämä punehtui.

"Mäkin tykkään susta tosi paljon." Saku sanoi ja tarttui Elielin käteen. Varovasti Saku suuteli Elieliä. Sakun ei tehnyt mieli lähteä mihinkään. Kaikki oli hyvin, mutta vain sen hetken. Saku tiesi että se ei tulisi kestämään ikuisesti. Saattaisihan Eliel ihastua johonkin toiseen ja unohtaa hänet? Saku ei kuitenkaan halunnut ajatella sitä nyt. Nyt olivat vain hän ja Eliel.