Yötä hän palvoi,
Yötä hän rakastiKuu oli hänelle kuin lapsi,
ja aurinko kuin anoppiTähdet hänen ystäviään,
pimeys hänen peittonsaYö oli hänelle rakkaus,
Ja aamu karmivaPäivät hän odotti
rakasta yötään
ja kun pimeys saapui
se sulki hänet syleilyynSillä yö rakasti häntä takaisin
kaikessa pimeydessään
sillä yölle hän oli rakkaus
sillä hän ei pelkääKaikki muut yötä kavahtivat
kuin se olisi ollut heidän tuhonsa
Joten he sulkivat silmänsä
ja nukkuivat
Palvoivat aurinkoa silloinkin
kun se heidän ihoaan oli polttavaMutta hän yötä rakasti,
se oli hänelle turva
Ja yö häntä varjeli
sillä hän oli ainoa
joka yön vierellä
oli hereillä.
YOU ARE READING
Sirpalerunoja
PoetryLisää runoja koska edellinen kirja taivalsi tiensä loppuun. Ehkä nämä ovat huonompia taikka parempia, Mutta se on varmaa että nämä ovat sirpaleita, sirpaleita minusta ja ehkä sinusta ja ehkä meistä, hänestä ja heistä sekä teistä. Suomen kriisipuheli...