Se ihana tunne, kun voi rakastaa toista,
ja tuntea tunnetta niin suurenmoista.
Halata ja rutistaa, olla ja tuntea vaan,
koskettaa, himoita.
Tuntuu, ettei aikaa ole ollenkaan.
Ei mikään erota, ei, ei kuolemakaan!
Oi voi jos saisin tuntea tätä tunnetta,
edes hetken, hetken pienoisen tätä tunnetta.
Koskaan se ei osu kohdalle, ei sokaise, ei huumaa.
Aina hyppää yli, kiertää, väistää, katoaa taivaalle.
Siellä se on, sen näkee jo, mutta sinne se jää.
Kaukana se pysyy.
Sitä kysyy, miksi? miksen voi? miksen saa?
Mutta ei voi mitään muuta kuin odottaa vaan.
Oi voi jos vain saisin..
niin paljon antaisin...
YOU ARE READING
RUNOJA: ihan hiljaa
PoetryRunoja rakkaudesta, elämästä, joita olen kirjoittanut, vaikken itse edes tiedä, mitä rakkaus tai eläminen on. Poems written by me. *No copying, these are written by me* *Ei kopiointia, olen kirjoittanut nämä runot*
