Kun enkelit itkevät, maa halkeaa ja taivas huutaa tuskaansa
Meret pirstoutuvat tuhansiksi pirstaleiksi,
pieniksi siruiksi,
ja niiden saaret niitä surevat
Taivaan pilvisuoja rakoilee ja ihmiset näkevät sen sokeuttavan kirkkauden,
tuntevat poskillaan ne kyyneleet,
mitkä tippuvat kohti maata enkeleiden poskilta.
Ihmiset tuntevat sen lohduttomuuden ja tuskan,
mikä sai enkelit itkemään.
Ken tietää mikä on niin suurta,
että se saa taivaalliset soturit,
taistelijat, suojelivat, varjelijat,
itkemään.
Mutta silloin kuin sinä itket,
minun maailmani hajoaa,
aivan kuten maailma silloin, kun enkelit itkevät.
YOU ARE READING
Sirpalerunoja
PoetryLisää runoja koska edellinen kirja taivalsi tiensä loppuun. Ehkä nämä ovat huonompia taikka parempia, Mutta se on varmaa että nämä ovat sirpaleita, sirpaleita minusta ja ehkä sinusta ja ehkä meistä, hänestä ja heistä sekä teistä. Suomen kriisipuheli...
