Sinun silmissäsi on valtameri,
sinun sielusi,
joka myrskyää sinun mukanasi.
Sinä jätät minut ajelehtimaan tuntemattomiin satamiin,
mutta minä tiedän kuitenkin,
että haet minut aina takaisin,
silä olenhan minä sinun vuorovesiesi vanki.
Lailla aavan valtameren, olet minulle niin kovin tuntematon,
joten katso minua silmiin,
minun valtamereeni,
jossa sinä olet minun vuorovesieni vanki,
aivan kuin minä sinun.
YOU ARE READING
Sirpalerunoja
PoetryLisää runoja koska edellinen kirja taivalsi tiensä loppuun. Ehkä nämä ovat huonompia taikka parempia, Mutta se on varmaa että nämä ovat sirpaleita, sirpaleita minusta ja ehkä sinusta ja ehkä meistä, hänestä ja heistä sekä teistä. Suomen kriisipuheli...
