Tukholman syndrooma on nimitys psykologiselle ilmiölle, jossa kidnapattu alkaa tuntemaan ihastumisen tunteita kaappaajansa kohtaan. Mutta mikä on sen vastakohta?
Kun itseään kylmäverisenä kiduttajana pitänyt Kim Taehyung tajuaa auttamattomasti ihas...
اوووه! هذه الصورة لا تتبع إرشادات المحتوى الخاصة بنا. لمتابعة النشر، يرجى إزالتها أو تحميل صورة أخرى.
10.19 AM, 25.8.2019, kidutuskellari, Soul
🃏•🃏•🃏
Jungkook oli tuskin saanut nukuttua silmänräpäystäkään yön aikana, sillä mieli oli pyörinyt tiukasti edellispäivän tapahtumissa. Hän oli pyöriskellyt kyyneleistä ja räästä märällä tyynyllään siihen asti, että V oli viimein tullut vapauttamaan hänet hiljaisuuden aiheuttamasta yliajattelusta tuomalla aamupalaa. Jungkook oli mussuttanut hitaasti hänelle tarjotut hedelmät ja juonut ahnaasti veden. Päässä huimasi ja kaulalla painoi vieläkin Sugan armottomien käsien jättämä jälki. Kellarin jälkeen Jungkookin vain pahemmaksi repeytyneiden ranteiden ympärille oltiin kierretty valkoiset siteet, jotka yön aikana olivat saaneet uuden värin punaisesta. Sängyn valkoiset lakanat olivat niin ikään yltä päältä kuivuneissa ruskeissa veriläiskissä.
"Mennään ensin lääkäriin." Jungkook ei todellakaan tiennyt, miksi oli ottanut V:n sanat vapautumisen merkkinä. Pettymyksen ei olisi tarvinnut olla niin karvas, kun hänet oltiinkin raahattu tuttuun desinfiontihuoneeseen. V huuhteli kylmällä vedellä hänen haavansa läpi, heitti veriset siteet roskiin, mutta ei laittanut uusia tilalle. Se viimeistään kertoi Jungkookille, että hänen oli turha odottaa myötätuntoa kellarissa.
Nyt Jungkook istui kidutuspenkissä. Jääkylmät raudat oltiin kiristetty normaalia tiukemmalle ranteisiin ja nilkkoihin, estämään minkäänlainen haavoja pahentava liikehdintä. Jungkook tunsi olonsa liian ahdistuneeksi jopa siihen, että olisi katsellut ympäriinsä huoneessa. Hänen tummat silmänsä tuijottivat mitään näkemättä kellarin likaista lattiaa. Mieli oli tyhjä, vaikka Jungkook yrittikin epätoivoisena kehittää edes jonkinlaista suunnitelmaa estääkseen sen kammottavan faktan, että tällä vauhdilla tulisi kuolemaan tänne.
"No niin pentu, sun äitisi on yllättävän yhteistyöhaluinen", kellariin astelevan Sugan päivettyneillä kasvoilla näkyi ystävällistä hymyä tavoitteleva irvistys. Jungkook ei olisi halunnut antaa minkäänlaista huomiota blondille, mutta kun karheat kämmenet painettiin hänen turvonneille poskilleen, katse välttämättä suuntautui Sugan silmiin.
"Taitaa mammanpoika olla tärkeä äidilleen, hmm? No, se on vitun hyvä meille", Suga lässytti virnistäen. Jungkook oli lähellä sylkäistä blondin omahyväisille kasvoille, mutta ymmärsi oman etunsa vuoksi pitää suunsa kiinni. Suga pyörähti kauemmaksi Jungkookin kasvojen edestä ja kaivoi puhelimen taskustaan. Hän näytti tuntemattoman numeron kanssa käytyä keskustelua, jossa tilille oltiin luvattu siirtää päivittäin kaksikymmentä euroa Jungkookin hengestä.
"Aika suloista, että sun oma äitisi hinnoittelee sun hengen arvoksi kaksikymmentä euroa. Oot arvottomampi kuin sen neulepaidat", Suga ilkkui, tietäen vallan hyvin murtavansa Jungkookin itsetuntoa sanoillaan. Mitä rikkinäisempi Jungkook olisi, sitä helpompi tuota olisi määräillä ja käännyttää vanhempiaan vastaan. Kuten sanontakin meni, vihollisen vihollinen on ystäväsi. Ja jos Jungkook näkisi vanhempansa vastustajinaan, hän todennäköisesti suostuisi yhteistyöhön miehien kanssa helpommin.
