Jälleen näkeminen

41 1 0
                                    

          Tyttö kävelee rauhallisesti järven jäällä. Hän on kävelemässä kohti kotiaan. Tytöllä on päällään tummansininen talvitakki, jossa hupun reunus on karvapeitteinen. Hänen mustat talvihousunsa ovat onneksi lämpimät. Jaloissaan hänellä on mustat vanhat saappaat, jotka ylettyvät polvien alapuolelle. Tyttö on unohtanut ottaa pipon mukaan aamulla, kun lähti kotoaan. Onneksi hänellä on huppu päässään.

          Pihalla on pakkasta 20 astetta. Tytön hengitys höyryää, kun hän lähestyy kotiaan. Hän on kylmissään ja vähän jäässä. Tytön vaaleanruskeat hiukset ovat vähän huurtuneet, mutta posket ovat punaiset, kuin myös nenänpää.

"Mitähän äiti ajattelee juuri nyt", tyttö miettii ääneen katsoessaan taivaalle.

          Tasan vuosi sitten tytön perheen koti syttyi tuleen, kun hänen perheensä oli nukkumassa. Tyttö ja hänen isänsä pääsivät turvaan, mutta äiti ja pikkusisko menehtyivät tulipalossa.

          Tyttö jatkaa matkaansa järven jäällä. Hän ja hänen isänsä saivat ostettua vanhan talon järven rannasta, missä he asuvat tällä hetkellä. Tytön pitää kävellä melkein joka päivä koulusta kotiin yksin. Hän usein tekee kotitöitä ollessaan yksin kotona, koska hänen isänsä käy töissä tekemässä pitkää päivää aina.

          Aurinko värjää taivaanrannan kauniin punaiseksi. Tyttö pääsee kotipihaansa, jossa on vihreän sävyinen kaksikerroksinen omakotitalo. Hän katsahtaa yläkerran ikkunoihin, jotka ovat talon pihan puolella. Kaksi ikkunaa, joissa toisessa näkyy jotain. Se on perheen kissa. Tyttö ja hänen isänsä saivat sen lahjaksi yhdeltä tuttavaltaan. Kissa huomaa tytön ja lähtee kohti talon alakertaa. Tyttö ottaa talon avaimet repustaan. Avaimissa on avaimenperä, joka on söpö yksisarvinen. Sininen yksisarvinen, jolla on kauniin pinkki harja ja häntä. Tyttö avaa oven ja kävelee sisälle eteiseen. Eteisessä hän ottaa kengät pois jaloistaan, jonka jälkeen hän avaa oven eteisestä eteenpäin. Kissa jo odottaa häntä. Se tervehtii naukaisemalla iloisesti, kun tämä kävelee tytön jalkoihin. Kissa kiehnää itseään hetken siinä. Tyttö nostaa sen syliinsä rauhallisesti. Hän kävelee pois eteisestä ja sulkee oven takanaan. Sen jälkeen tyttö laskee kissan maahan.

"Hei Pulla pikkuinen", tyttö lausuu iloisesti.

          Pulla on väriltään ruskean sävyinen ja hyvin puhelias pikku kaveri. Pulla kävelee tytön vierellä yläkertaan. Tyttö avaa huoneensa oven sepposen selälleen. Se oli raollaan päivän, jotta pulla pääsee sinne.

          Tyttö on jäätynyt paikalleen. Huoneessa istuu pinkin peiton päällä pieni tyttö, joka näyttää noin seitsemänvuotiaalta. Kummitus näyttää vähän läpinäkyvältä ja harmaan sävyiseltä. Hänellä on selvästi päällään univaatteet ja kummituksen hiukset ovat kahdella söpöllä letillä. Kummitus hymyilee oven aukossa olevalle tytölle iloisena.

"Kuka olet?" Tyttö kuiskaa oviaukolta.

"Yuki! Yuki!" pieni kummitus tyttö huutaa iloisesti jalkojaan heilutellen.

Tyttö, joka seisoo oviaukossa, katsoo shokissa Yukia. Yuki hymyilee tytölle iloisesti ja hyppää sängyltä seisomaan sängyn viereen.

"Sonia", Yuki kuiskaa hiljaa ja häviää huoneesta.

          Sonia katsoo huonetta shokissa. Hetken kuluttua Pulla naukaisee Sonian selän takana. Sonia säpsähtää shokistaan ja katselee ympärilleen hätääntyneenä. Yuki oli hävinnyt ja Sonia ihmettelee mitä juuri tapahtui. Sonia kävelee huoneeseensa ja nostaa reppunsa työpöydälleen. Katsahdus sängylle siihen kohtaan, jossa Yuki oli hetki sitten istunut. Peitossa näkyy selvästi, että joku on istunut siinä. Sonia aloittaa koulutehtävien teon. Menee parisen tuntia ja alakerrasta kuuluu, kuin joku tulisi sisälle taloon. Sonia katsoo ikkunastaan pihalle. Hänen isänsä ei ole tullut vielä kotiin, koska auto ei ole ajanut pihaan. Mutta ulko-oven pitäisi olla lukossa, joten Sonia on ihmeissään. Sonia nousee tuoliltaan ja kävelee alakertaan, jossa hän näkee naisen haamun eteisen oven edessä.

"Olet kotona Yuki ja Sonia!" nainen huudahtaa.

          Sonia on jäätynyt paikalleen. Silloin Yuki juoksee olohuoneesta halaamaan naista. Sonialla virtaa kyyneleet poskillaan. Hän tukkii suunsa käsillään. Silloin oveen koputetaan. Koputus on hyvin jykevä, mutta lempeä. Yuki ja nainen häviävät silloin Sonian edestä. Sonia avaa oven ja siellä on naapurin vanha rouva.

"Onko kaikki hyvin Sonia kulta?" vanha rouva kysyy lempeästi huomatessaan Sonian kyyneleet.

"O-on", Sonia vastaa epäröiden päästessään vanhan rouvan sisään.

"Isäsi soitti minulle ja pyysi tulemaan katsomaan oletko kunnossa", vanha rouva sanoo kävellessään keittiön ovelle.

"Miksi?" Sonia kysyy sulkiessaan eteisen oven.

"Isälläsi menee myöhään tänään töissä, joten hän pyysi minua tulla pitämään sinulle vähän seuraa", vanha rouva sanoo iloisesti hymyillen.

          Silloin kuului pienen lapsen kikatusta. Vanha rouva ja Sonia katsahtavat toisiinsa keittiössä seisoskellessaan. Vanha rouva hymyilee Sonialle, jolla hän yrittää saada Sonian rauhoittumaan.

"Onko hän pikkusiskosi?" vanha rouva osoittaa Sonian selän taakse keittiön oviaukkoon. Sonia kääntyy ympäri ja näkee taas sen pikku tytön.

"E-en ole varma", Sonia sanoo peloissaan ja itkuisena.

"Kulta pieni rauhoitu", vanha rouva sanoo rauhassa.

"Uskoisin että hän on siskoni. Hän sanoi nimekseen Yuki, joka on sama kuin siskollani", Sonia sanoo itkien.

          Vanha rouva kävelee Sonian luokse ja halaa tätä. Sonia halaa vanhaa rouvaa ja itkee tätä vasten. Nainen hymyilee Yukin kanssa toisilleen ja alkavat katoamaan. Nyt he voivat levätä rauhassa, kun tietävät Sonian olevan turvassa. Nainen ja Yuki tulevat seuraamaan Sonian elämää pilvien päältä jatkossa. Yuki ja nainen häviävät hymyillen paikalta. Vanha rouva silittää Sonia pään päältä.

"He seuraavat sinua aina kaikkialle. Elä ole huolissani heistä. He suojelevat sinua aina", vanha rouva sanoo Sonialle rauhallisesti.

Jälleen näkeminenWhere stories live. Discover now