𝙎𝙚 𝙠𝙖𝙩𝙨𝙚 | Blind Channel |

𝙏𝙤̈𝙧𝙢𝙖̈𝙮𝙨

Y/n
"Kyllä, mä hoidan sen haastattelun, ja oliko se niin että ne paperit pitää saada lähetettyä viimeistään torstaina, jes kiitos!" puhun kiireisenä puhelimeen.

*ᵏᵒᵖ ᵏᵒᵖ*

"Joo" huikkaan.

"Hei mahtavaa että oot täällä, Netta on tänään poissa, pystyisitkö hoitaa sen Blind Channellin haastattelun, se ois vartin päästä, kysyisit parit kysymykset, ja ottaisitte ne kuvat" pomoni Sara kysyy.

"Ööm, joo, mun pitää täyttää tää lomake, niin enköhän mä pysty" vastaan.

Oikeasti minulla ei todellakaan olisi ollut aikaa, mutta koska olen vielä koe ajalla en voinut kieltytyäkkään. Tosin kyllähän tämä kuulostaa aika kiinnostavalle, olen nimittäin kuunnellut heidän musaansa ja mielestäni he ovat hyviä!

"Mahtava juttu!, ne haastattelu kysymykset ovat tuolla kakkos huoneessa, pojat ohjataan sitte suoraan sinne" Sara vielä jatkoi.

"Okei" vastaan, ja kiristän ponnariani.

Allekirjoitin viimeiset paperit, ja lähdin kävelemään pitkää käytävää pitkin.

"Ehdin juuri käymään vessassa" mietin itsekseni.

Kävelen aivan ajatuksissani, samalla puhelintani näpräten, kun yhtäkkiä törmään johonkin.

"Oi anteeksi" sanon, ja huomeen samalla törmänneeni yhteen haastateltavaani, Joonakseen.

"Ei se mitään, oonki tässä ihan tiellä"
mies vastaa ystävällisesti.

"Ootko sä tonne tulossa" kysyn asiallisesti.

"Joo oon, mä kävin tossa vessassa, ja ilmeisesti eksyin jo" tuo blondi, kiharatukkainen mies vastaa.

"Okei, no tännepäin" vastaan , ja lähden kävelemään huoneeseen.

"Moikka!" huikkaan jätkille, jotka ovat istuutuneet haastatteluhuoneen tuoleille.

"Kerkesitkö sä jo eksyä" bändin jäsen Joel naurahtaa Joonakselle.

"En tietenkään" Joonas vastaa, ja istahtaa Aleksin viereen.

"Kello näyttäis olevankin tasan, joten voidaan varmaan alotella" huikkaan merkiksi äänittäjälle.

"Elikkäs, mä olen Y/n, ja haastattelen tänään teitä, tähän meidän blonkiin, joka kertoo oman unelman saavuttamisesta.
Teistä tuli hyvinkin tunnettuja viime keväänä, kun voititte Uuden musiikin kilpailun, ja lähditte Euroviisuihin.
Haluaisitteko te ekana vaikka kertoa lyhyesti itsestänne, ja miten olette päätyneet tähän" aloitan.

Haastattelu meni hyvin, vaikka mielessäni pyöri haastattelua edeltävä törmäys.
Joonas vaikutti mukavalta, ja hän puhuikin paljon, meillä myös katseet kohtailivat aina sillointällöin.
En kuitenkaan voi tehdä nyt mitään, en tietenkään voisi ihastua asiakkaaseeni!

"Okei, kiitos jätkät!, otettaisiinko vielä muutama kuva, että saataisiin liitettyä se tuohon haastatteluun" ehdotan haastattelun jälkeen.

"Joo, millasen kuvan haluisit?" Niko kysyy.

"Te voisitte vaikka mennä johonkin asetelmaan, niin mä voin tulla tähän keskelle seisomaan" ehdotan.

Kameramies räpsäisi muutaman kuvan, jonka jälkeen olimme valmiita.

"Jes kiitos" Joel vielä huikkaa.

"Kiitos teille" vastaan, ja lähden saattamaan jätkät studiomme aulaan.

Jätkät lähtivät ulos, paitsi Joonas, joka jäi sitomaan vielä kenkiensä nauhoja.

Seisoskelin kohteliaasti odottamassa, että hänkin pääsisi ulos, kunnes hän nousee ja sanoo:

"Ootsä pitkääkin tehnyt näitä hommia, kun vaikutat niin lahjakkaalle" Joonas sanoo.

"Itseasiassa, oon vielä harjottelemassa, mun pitäisi valmistua viestintäalalle parin kuukauden päästä" kerron.

"Okei, no sä kyllä vaikutat ihan ammatilaiselta" Joonas vielä jatkaa.

Hymyilin vastaukseksi, kunnes Joonas vielä sanoo:

"Tää kuulostaa varmaan vähän hassulle, mutta haluaisitko joskus lähteä vaikka lasilliselle" tuo pörröpää kysyy, hiukan nolostuneesti.

"Ööm joo! tottakai mä voin joskus lähteä", vastaan ystävällisesti.

"Okei kiva!" hymyilevä Joonas vastaa, ja antaa puhelinnumeronsa.

"No nähään!" Joonas huikkaa, ja lähtee.

"Mitä just tapahtu" mietin hetken, ennenkun palaan takaisin työhuoneeseeni.

Loppupäivän ajattelinkin vain tuota blondia kitaristia, en olisi ikinä uskonut mihin tämä tästä vielä etenisi.