Rakkauden riitasoinnut

1. luku

Tämä on ehdottomasti koko elämäni hirvein päivä. Tämä menee jopa sen päivän edelle kun kompastuin veljeni Christianin portaikkoon jättämään palloreppuun ja käteni murtui kahdesta eri kohtaa. Lisäksi missasin jutun takia Ann Michaelsin 16-vuotissyntymäpäivät, joista koko koulu oli jauhanut kuukausitolkulla etukäteen.

Tämä päivä ohittaa karseudessaan myös sen illan kun Matt Hunning jätti minut. Matt oli koko koulun komein ja suosituin tyyppi, toisin sanottuna täydellinen saalis. Minä kuitenkin ihan aidosti tykkäsin hänestä, kunnes hän sitten särki sydämeni ilmoittamalla ettei juttumme enää toimi, ja kuinka se ei johtunut minusta, vaan syy oli yksinomaan hänen. Seuraavalla viikolla hän alkoi deittailemaan Nora Jonesia, mikä oli entistä nöyryyttävämpää koska en hirveästi pidä Norasta (hän on diiva). Sitä paitsi Noran isä oli kuulemma aikoinaan rakastunut äitiini. Ja jokainen, joka yrittää tulla vanhempieni väliin on automaattisesti mustalla listallani.

Kun Matt jätti minut itkin äitini kainalossa tuntitolkulla. Söimme yhdessä keksijäätelöä ja katselimme kaikenlaisia höpsöjä sarjoja, kunnes lopulta tuska helpottui ja ymmärsin minkälainen idiootti Matt oikein olikaan jättäessään minut. Toivon mukaan hän katuu typeryyttään.

Tuijotan baaritiskin pintaa yrittäen parhaani mukaan sisäistää kaiken sen mitä viimeisen kahdentoista tunnin aikana oikeastaan on tapahtunut. Olen omillani, ja kodin turva sekä äidin syli ovat ainoastaan kaukainen muisto. Perheeni on kotona Lontoossa, enkä edes voi kertoa heille painajaismaisesta päivästäni. En voi tehdä sitä, koska perheeni ei tiedä salaisuuttani. Ja mikäli totuus tulisi julki, niin isä saisi taatusti hepulin ja lennättäisi minut seuraavalla paluulennolla takaisin kotiin. Enkä minä todellakaan ole valmis lähtemään Los Angelesista. En, vaikka olenkin mokannut pahemmin kuin koskaan.

Mutta ehkäpä minun täytyy ihan ensiksi selventää muutamia faktoja itsestäni. Nimeni on Isla Green, olen 22-vuotias ja kotoisin Iso-Britanniasta. Perheeseeni kuuluu vanhempieni lisäksi minua viisi vuotta vanhemmat kaksosveljet, jotka kaikesta rasittavuudestaan huolimatta ovat minulle hyvin rakkaita.

Olen puoliksi britti, puoliksi suomalainen. Olen asunut koko ikäni Lontoossa lukuun ottamatta kesiä, jotka vietimme aina Suomessa äitini sukuhuvilalla (paitsi Chris, joka jossain vaiheessa jäi Lontooseen pelaamaan jalkapalloa). Puhun sujuvasti sekä englantia että suomea, ja olen hyvin ylpeä juuristani. Haluaisin uskoa olevani äitini kaltainen sisukas suomalaisnainen, mutta totuus taitaa olla hieman toisenlainen. Olen perinyt äidiltä pelkästään siniharmaat silmäni, ja siihen yhtäläisyytemme sitten loppuvatkin.

Lienee kenties viisainta mainita heti kättelyssä, että perheeni on rikas. Isäni omistaa yhden Britannian suurimmista rakennusalan yrityksistä ja toimii myös sen toimitusjohtajana, eikä meiltä ole koskaan puuttunut mitään. Olen aina saanut kaiken mitä olen halunnut, ja se lienee yksi suurimmista heikkouksistani. Ainakin mikäli asiaa kysytään vanhemmiltani, mutta haloo! Sehän on tavallaan heidän syytään. Mitäs antoivat minulle luottokortin kun olin kolmentoista?

Kyse on vanhempieni mielestä kuitenkin jopa niin merkittävästä asiasta, että puoli vuotta sitten he päättivät että minun on aika aikuistua, lopettaa pintaliitobileissä juokseminen ja tehdä jotain järkevää elämälläni. Isällä on kontakteja ympäri maailmaa, joten hän lähetti minut suosittuun liiketaloutta painottavaan yksityiskouluun toiselle mantereelle. Koulu sattuu sijaitsemaan Los Angelesissa, mikä oli kannaltani todellinen onnenpotku.

Minua ei kuitenkaan koskaan varsinaisesti ole painostettu opiskelemaan liiketaloutta. Pikemminkin päinvastoin. Vanhempani ovat kannustaneet minua löytämään oman juttuni, mutta kun minulla ei ole hajuakaan mikä se voisi olla, niin olen vain päätynyt ajelehtimaan vailla päämäärää. Ymmärrän toki, että asioihin pitää tulla muutos. Mietitään nyt vaikka veljiäni. Chris on maajoukkuetason keskikenttähyökkääjä, Benji puolestaan kipuaa rakennusalalla ylemmäs hyvää vauhtia isän jalanjäljissä. Minä taasen olen tunnettu lähinnä bilettäjän taidoistani, ja valitettavasti kuuluisan isäni ja veljeni vuoksi myös maan iltapäivälehdet ovat olleet toiminnastani viime vuosina jokseenkin kiinnostuneita.