"Myönnä nyt jo etten mä oo niin kusipää kun annat kaikkien olettaa?" Tuo vastasi muka loukkaantuneena. "Ehkä et, mutta en mä anna itteni rakastua suhun" naurahdin ja pudistelin päätäni hymy huulillani. "Luulen että se on jo myöhäistä" tuo sanoi virnuilevalla äänensävyllään ja käänsi minut häneen päin. Tuhahdin tuolle pyöräyttäen silmiäni. Tuo solmi huulemme yhteen ja liikutimme niitä hitaasti samaan tahtiin. "Meistä ei tule koskaan paria" kuiskasin suudelman jälkeen tuon korvaan ja lähdin pois paikalta, jättäen tuon istumaan yksin kalliolle, mikä oli meidän paikkamme. Paikkamme, mistä kukaan muu ei tiennyt. ... Tarina kahdesta, itsepäisestä ja omaan juttuun luottavasta nuoresta. Toinen on saanut tarpeekseen sydänsuruista ja pelkää hypätä uuteen suhteeseen, kun taas toinen ei irtosuhteista saa tarpeekseen. Miten käy parille, jotka sisimmässään rakastavat toisiaan ja tietävät kuuluvansa yhteen? Enemies with benefits, siitä tämä kertoo. KIRJA MUKAUTUU ALEKSI FICISTÄ TUTTUIHIN HAHMOIHIN! JOS ET OLE LUKENUT, SUOSITTELEN. MUUTEN TÄMÄ KIRJA SAATTAA OLLA TÄYNNÄ HÄMMENTÄVIÄ KOHTIA!