BTS oneshots |FIN|

Täydellinen joulu

♡︎Taekook♡︎

Tasapainoni tuntui heikkenevän jokaista millimetriä kohden, mitä enemmän kohosin varpaankärkieni varaan. Ojennettu käteni yritti epätoivoisesti kurotella vihreän kuusen latvaan samalla, kun painopistettään koetteleva kehoni heilutteli jakkaraa jalkojeni alla. Jos nyt kaatuisin, minä sekä mitä todennäköisimmin koko puu olisivat kappaleina lattialla.

Onnekseni lopulta kaiken kurottelun vastineeksi sain kuin sainkin hopeisen tähden kiinnitettyä vihreän puun korkeimpaan oksaan. Helpottuneen huokauksen saattelemana laskeuduin alas tuolilta ja otin muutaman askeleen taaemmas kuusesta. Katseeni mittaili ylvästä havupuuta, jonka olin koristellut kultaisilla ja hopeisilla nauhoilla sekä kirjavilla palloilla. Symbolinen tähti toi vielä viimeisen silauksen olohuoneeseen raahattuun joulukuuseen, joka imi komeudellaan kaiken huomion huoneessa itselleen.

Ylpeä hymyni nyökkäsi tyytyväisenä aikaansaannokselle. Olohuone oli koristeltu kauniiksi ja kuusi väreineen ja kirjahylly kynttilöineen toivat yleensä niin tylsään huoneeseen lämmintä ja jouluisaa tunnelmaa.

Innoissani kiskaisin tonttulakin tummien hiusteni ylitse ja heilautin sen valkean karvatupsun kasvojeni viereen. Jungkook tulisi mitä todennäköisimmin aivan näillä minuuteilla kotiin ja joulun vietto voisi vihdoin virallisesti alkaa. Jouluhan on perheen ja ystävien juhla.

Toisaalta huonetta jatkuvasti tarkasteleva katseeni alkoi kuitenkin jokaisen vilkaisun jälkeen epäröidä entistä enemmän. Oliko tämä liikaa? Oliko tämä liian vähän? Oliko kuusi tarpeeksi koristeltu? Olisiko sittenkin pitänyt käyttää niiden sinisten pallojen tilalla valkoisia? Pitäisiköhän pyyhkäistä hyllyjen pölyt vielä kerran? Tuoksuvatko kynttilät hänestäkin hyvältä?

Mieleeni palasivat muistoni viime joulusta. Miten erilaista elämämme yhdessä oli silloin vielä ollutkaan. Miten paljon olimme muuttuneet niistä ajoista. Miten paljon minä itse olin muuttunut kuluneessa vuodessa. Mutta silti toivoin, että viime vuotta jäljentelevä joulu muistuttaisi Jungkookia siitä, millaista elämämme oli ennen tätä kaikkea ollut.

Kun eteisestä vihdoin kuului lukon rapinaa, tunsin kehoni väkisin valpastuvan. Tarkkaavainen katseeni lukittautui katselemaan ovelle, kun mustan hiuspehkon omaava hahmo asteli sisälle lumisateesta. Tunsin puhtaan jännityksen ravistelevan kehoani ja jyskyttävän sydäntäni nopeammin. Halusin niin palavasti nähdä hänen reaktionsa jouluisaan kotiimme, jota koko aamupäivän olin antaumuksella sisustanut. Halusin sen olevan täydellinen ja tekevän tuon iloiseksi.

"Hei kulta, mä palasin Hoseokin luota", kuului vihdoin eteisestä. Onnekseni hiljaisuuden rikkonut ääni oli tutun pehmeä ja hunajaisen soljuva. Tunsin kehoni heti rentoutuvan huomattavasti.

"Hei", hymyilin varovasti ja varpustin suutelemaan poikaystävääni. Pakkanen oli kuivannut hänen huulensa ja värjännyt aavistuksen sinertäviksi, mutten antanut sen haitata pientä hellyydenosoitustamme.

Seurasin iloisena rakkaani perässä, kun hän teki tiensä peremmälle asuntoon. Jungkook pysähtyi olohuoneeseen, jossa hän antoi katseensa pyörähtää nopeasti huoneen poikki. Itse nojasin vain rennosti päätäni hänen olkapäähänsä, hento hymy jämähtäneenä huulilleni.

"Woah, sä oot pistänyt paikat nätiksi täällä", Jungkook sanahti ja kääntyi puoleeni. Vähätellen yritin vastustella kehuja ja todeta vaivannäköni olleen vain pientä. En silti voinut estää iloa kuplimasta rinnassani, kun koristeluni keräsivät vanhemmalta vielä muutamat kehut ja tienasin uuden suukon huulilleni. Tämä hetki hipoi lähes täydellisyyttä, enkä voinut olla ylpeämpi itsestäni. Olin tehnyt Jungkookin iloiseksi ja saanut pienen hymynkin vilahtamaan tuon huulilla.