"Oot niiku Tuhkimo siitä live action leffasta. Sun nimi on Ella, oot blondi ja jätit sun kengät meille. Mut mullahan on vielä aikaa keskiyöhön ennenku katoot, vai mitä?"
****
SISÄLTÄÄ:
- kiroilua (aluks turhan paljon sori)
- paskaa läppää
- seksuaal...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Mä en oikeestaan koskaan oo joutunut sanoo hyvästejä. Sellasia hyvästejä, mitkä myös tarkottaa sitä, et 'ei nähä enää' . Sellasia hyvästejä, jotka itkettää, masentaa ja surettaa.
Nyt on kuitenkin mun eka kerta, kun mä teen niin.
Mun paras kaveri Natalia muuttaa Barcelonaan takaisin äitinsä suvun luokse. Se on ainoo miinus siitä, et sen mutsi on espanjalainen. Sen suku on kyllä ihan paras, mutta silti. Se jättää mut tänne kylmään ja synkkään Suomeen yksin tutustumaan tuntemattomiin. Ei mulla ole muita kavereita ku Natalia. En oo tarvinnu uusia niin moneen vuoteen. Natalia riittää mulle ja mä riitän sille.
Ollaan me aina haaveiltu isosta kaveriporukasta, mutta ei me sitten loppupeleissä olla uskallettu tutustua muihin. Ollaan niin epäsosiaalisia.
"On olemassa FaceTime", mun pikkusisko Eveliina, Eve, yrittää lohduttaa ja nojaa mun olkapäähän silittäen samalla selkääni. Mä niiskaisen ja katson, kun Natalian auto huristelee pois meidän takapihalta. Sinne lähti mun ainoo kaveri.
Mä rojahdan sohvalle.
"Älä viitti pillittää pirpana", mun isoveli sanoo ja pörröttää mun tukkaa.
"Turpa kiinni läski", Eve tiuskaisee ja piiskaa poikaa hupparinsa ylipitkillä hihoilla.
"Äiti Eve lyö!", Edvin marisee.
"Aikuistu jo, Edvin!", äiti huutaa takaisin saaden Even nauramaan.
"Vittu teidän kanssa", huokaisen ja kuivaan mun poskia Edvinin paitaan. Hän nauraa ja läpsii mut irti sen paidasta.
"Ella, viittitkö kattoo et pärjääkö Eliel yksinään nyt ku mä ja iskä alotetaan meijän vuoro?", äiti kyselee laittaen samalla nimikylttiään kiinni työasuunsa.
Eliel on mun toinen isoveli, joka on nyt kipeenä. Se on Edvinin kaksoisveli, enkä mä tajua, että miksi mun pitää hoitaa sitä, kun onhan Edvin hänen kanssaan läheisempi.
Ehkä äiti pelkää, että Edvin katsoisi vaan vierestä kun kaksoisveli tukehtuu omaan yskimiseensä tai jotain.
"Toki", sanon. "Nää kaks voi sit varmaan toimii mun apulaisina jos niitä tarvii?"
Äiti nyökyttelee ja hymyilee aurinkoisesti. Sitten pariskunta lähtee hymyssäsuin tekemään töitä elättääkseen meidät.
Äiti ja iskä omistaa semi kuuluisan kahvilan, joka sijaitsee meijän kämpän alla. Meidän koko kuusi henkinen perhe asuu sen kahvilan yläkerroissa. Kahdessa kerroksessa.
"No mä tästä meen mittaamaan sen kuumetta", mä huokasen ja nousen ylös sohvalta. "Älkää pliis tappako toisiinne sillä välin. Mä en jaksa"
"Joo joo mee jo", Eve hoputtaa, jolloin mä lähden kohti portaikkoa, joka johtaa meidän lapsien huoneisiin. Edvin ja Eliel joutuu jakamaan toistensa kanssa huoneen, kun mulla ja Evellä on omat. Meistä on hauskaa aina vittuilla siitä pojille, kun ne joutuu haistella toistensa hikeä kaikki päivät ja riidellä, et millon kukin saa tuoda oman muijansa kylään.
