Minäkin rakastan sinua (drarry)

Malfoytten perheen loppu

Dracon nk*

Istun musta järven rannalla, koska en jaksa ihmisiä juuri nyt. Harry ja professori oli saanut parin päivän vapautuksen koulusta, että Harry voisi totutella uuteen kotiinsa. Hän oli ollut poissa vasta päivän, mutta minua silti suretti. Tunnen yhtäkkiä miten kaikki pimenee. Joku laittoi jotain silmieni eteen.
"HEI TÄÄ EI OO YHTÄÄN HAUSKAA PÄÄSTÄKÄÄ MUT!" Huudan kun joku nostaa minut olan päälle sidottuna köyteen.
"PÄÄSTÄKÄÄÄÄ!!!!!MÄ EN OO TEHY MITÄÄN!" Tunnen miten minä ilmiinnyn johonkin.
"PYYDÄN PÄÄSTÄKÄÄ MUT POIS!" Ääneni alkaa kuulostaa jo epätoivoiselta kunnes minut laitetaan penkille istumaan ja kuulen tutun äänen.
"Sh sh shhh... Draco kulta kaikki hyvin." Kuulen tutun äänen sanovan ja ottavan lakanan pois päästäni ja narut irti.
"ÄITI!" Sanon ja menen nopeasti hänen lämpimään syleilyynsä.
"Draco rakas. Sun pitää nyt kuunnella mua tarkkaan okei... me lähdemme linnasta. Lähdemme vanhemmilleni ilman isääsi." Äitini sanoo silittäen selkääni.
"Miksei isä tule?" Kysyn varovasti.
"Hänestä on tullut ihan seko, enkä halua palvella pimeyden ruhtinasta yhtään kauempaa. Isäsi on sanonut hirveitä asioita." Hän jatkaa.
"Nyt. Mene pakkaamaan Bellatrixin kanssa." Äiti sanoo ja nousee ylös niin kuin minäkin.
"SINÄKÖ MINUT TÄRVELSIT LAKANAAN!" Sanon hampaiden välistä.
"Et olis muuten tullu!" Tuo vastaa nauraen.
"Olkaa hiljempaa Lucius nukkuu. Emme saa herättää häntä." Äitini sanoi ja ohjasi meidät menemään pakkaamaan.
Olin peloissani... en tiennyt yhtään mitä seuraavaksi tulisi tapahtumaan... näkisinkö Harryä enään koskaan.. joutuisinko lopettamaan koulun.
Näitä asioita mietin kun pakkasin laukkuani sängyn reunalla. Pari onnetonta kyyneltä vieri poskellani.
"Kaikki järjestyy usko pois." Bella sanoija hieroi olkapäitäni.
"Minun siskoni ei ikinä luovuttaisi oman poikansa onnellisuuden suhteen usko pois." Hän jatkoi jonka jälkeen auttoi minua laittamaan vaatteita matkalaukkuun.

Ilmiinnyimme isovanhempieni pihaan. Katselen kauniisti leikattuja kuusipensaita ja paria omenapuuta. Kävelimme pihan poikki vievää kivitietä sisälle.
"Draco kultako se siellä. Voi kun olet kasvanut viimenäkemästä." Mummini sanoi tullessaan eteiseen.
"Mummi!" Sanon hymyillen ja ryntään halaamaan häntä.
"Voi voi en ole nähnyt sinua kolmeen vuoteen isäsi takia. Olen sitä mieltä, että hän ei ole suvumme arvoinen." Mummini sanoo heilutellen sormea napakasti ja lähtee kävelemään ruokasaliin.
"Tein teille ruokaa kun Narsissa kertoi tulostanne.
Bellan ja Narsissan pedit ovat valmiina heidän vanhassa huoneessa ja Dallen peti on yläkerrassa vierashuoneessa." Mummi sanoo nostaen viimeisiä ruokia pöytään.
"En ole enään lapsi mummi." Sanon närkästyneenä.
"Minulle ja mummillesi olet aina Dalle." Äitini sanoo hymyillen ja istuu ruokapöytään.
Ruuan jälkeen makoilen sängylläni yläkerrassa. Olen todella huolissani Harrystä... hän ei tiedä yhtään missä minä olen. On kuitenkin myöhä, joten ei mene kauaakaan kun nukahdan.

Säpsähdän hereille ja katson kelloa niin kuin aina. Se on jo 9. Nousen ripeästi ylös ja juoksen alakertaan missä muut ovat aamupalalla.
"Noh noh mikäs kiire sinulla oikein on. Saatat kaatua tuollaisella menolla. Nuo pörrösukat kun ei ole juoksua varten." Mummini sanoo kun saavun ruokasalin suuresta oviaukosta sisään. Ovet pidetään aina selällään seinään auki joten leiveisiin portaisiin näkee hyvin.
"ÄITI ÄITI!!" Huudan edelleen puoli juosten.
"Kuulen sinut kyllä Draco.. mitä asiaa." Hän sanoo itsekin katsoen touhujani.
"Harry!! Hän on edelleen siellä.. Severus kun hän otti hänet itselleen hän oli pari päivää tämän luona totuttelemassa ja on palannut Tylypahkaan tänään ja hän ei tiedä missä olen ja ja ja sitten hän panikoi kun kukaan ei tiedä missä olen!!" Sanon äidin vieressä huohottaen ja vetäen henkeä äskeisestä puhumisen määrästä.
"Ainiin. Anteeksi kulta olisi pitänyt tajuta.." äitini sanoi.
"Kukaas tämä Hartsa oikein on.. kuulostaa mukavalta ihmiseltä kun noin huolissaan." Vaarini kysyy kun katsoo keskustelua meitä vastapäätä.
"Harry on.... poikaystäväni..." sanon vähän sillä kantilla, etten ole varma miten he reagoivat.
"No johan nyt.. olisit heti sanonut minäpä menen laittamaan hänellekkin peiton ja lakanat sinun sänkyysi.. hakekaa nyt herranen aika poika parka tänne ettei tarvitse turhaan huolia kun Dalle on kerran kunnossa." Mummini hoputtelee ja lähtee yläkertaan.
Katson äitiäni joka on noussut pöydästä ja pukee takkia ylleen.

Saavumme Musta järvelle ja lähdemme harppomaan kohti linnaa. Taino minä melkein juoksin... äitini se tässä perässä käveli. Juoksen suoraan suureen saliin ja katselen luihuisten pöytään. Näen vain Zabinin joten menen nopeasti hänen luokseen.
"Missä Harry?" Kysyn nopeasti.
"Etsimässä sinua tietenkin.. on se nyt kun ette ikinä pysy aloillanne." Hän sanoo ja jatkaa syömistä. En nyt jaksanut alkaa kinastelemaan joten lähdin etsimään häntä.
"Jos olisin Harry minne menisin... ei ei ei hän etsii minua.. jos olisin Harry joka etsii minua miettien *jos olisin Draco minne menisin* niin minne hän menisi?" Hetken itsekseni höpöteltyäni ja käveltyäni keksin...
"TÄHTITORNI! Siellä hän varmasti on!"
Lähden juoksemaan tähtitorniin vieville portaille ja kun olen melkein portailla, näen Harryn tulevan alas.
"Draco!" Hän huudahtaa ja juoksee minun luokseni.
Pysähdyin odottamaan ja sitten kun hän oli tarpeeksi lähellä halasin häntä. Suutelin tätä. Yritin näyttää miten pahoillani olin.
"Missä sinä oikein olit? Olin kuolla huolesta!" Harry sanoi jämäkästi.
"Mä selitän kyllä, mutta sinun pitäisi tulla mukaani.. okei?" Sanon ja käännyn taakseni. Sieltä tulee Severus ja Äitini.
"Kaikki on okei Harry selitämme asiat sinulle vähän paremmin myöhemmin." Äitini sanoo katsoen poikaystävääni.
"Narsissa ja minä juttelimme. Ja olisi parempi, että menet nyt heidän mukaansa hetkeksi kunnes asiat selviävät. Niin kuin he sanoivat. He kertovat sinulle kyllä syyn." Severus sanoi.
Harry meni halaamaan severusta jonka jälkeen lähdimme.
"Mihin menemme?" Harry kysyy vähän ihmeissään. Hän näytti niin ihanalta kun oli aivan pihalla, etten voinut kun hymyillä.
"Menemme isovanhemmilleni takaisin. Siellä olen ollut." Vastaan pojalle kävellen äidin perässä ja pitäen Harryä kädestä.

Saavumme taas isovanhempieni pihaan. Ruokasali on ihan lähellä ulko-ovea ehkä kymmenen askelta käytävää ja olet jo siellä.
Kävelemme ruokasalin oville. Vaari ja Bella istuivat edelleen samoilla paikoilla ja mummi kokkasi jotain, mutta jätti kaiken kesken kun näki meidät.
"Harrykö se nyt siinä sitten on.. voi kun olet suloinen ja olet kyllä Dallea paljon lyhyempi, mutta en minä sinua pidemmäksi olettanutkaan. Tein sinullekkin aamiaista, vaikka vähän myöhässä tulettekin. Dracokaan ei ole vielä syönyt kun lähti niin kiireellä sinua etsimään." Mummini sanoi tullen meidän eteemme, mutta lähti kuitenkin laittamaan ruokaa pöytään.
"Pitäskö noi Hartsan hiukset leikkaa?" Vaarini sanoo hymyillen ja katsellen kun istumme pöytään.
"Ei! Ne on juuri hyvät ja pörröset noin." Vastaan tälle.
"Varmasti on. Ajattelin vain, että näetkö sä sieltä alta mitään. Pitääkö ne tulla leikkaamaan sillä aikaa kun nukutte." Vaarini sanoo vitsaillen ja leikkii sormillaan saksia.
"Etpäs leikkaa." Sanon jo itsekkin rennommin.
"Syökääs nyt kullat, että jaksatte mennä pesemään auton.. senhän pitäisi noin nuorilta luonnistua tuosta vain." Mummini sanoo. Alamme siis Harryn kanssa syödä aamupalaa.

_________________________
Nyt onki sitte koulu jätetty hetkeksi taakse niin kuin Luciuskin. Dallella ja Hartsalla alkaakin sitten vähän erilaisempi elämä😂😉

Idea näitten isovanhempien persoonaan tuli mun omista isovanhemmista joten en tiiä mitä tästäki tulee😂🙌🏻

AINII JA TOI DALLE JA HARTSA ON MUN VAARIN KEKSIMII KU KYSYIN SILTÄ IHAN TÄTÄ TARINAA VARTEN ET MITKÄ LEMPINIMET SIL TULEE DRACOSTA JA HARRYSTÄ EKANA MIELEEN😂😂🤚