𝔸𝕧𝕒 𝕊𝕡𝕣𝕚𝕟𝕘𝕗𝕚𝕖𝕝𝕕: 𝕍𝕦𝕠𝕤𝕚 𝕧𝕖𝕝𝕙𝕠𝕛𝕖𝕟 𝕡𝕒𝕣𝕚𝕤𝕤𝕒

56. Luku. Millaiseen tonttuun minä oikein olen mennyt ihastumaan?

Maaliskuun viimeiset viikot kuluivat - yllätys yllätys - koulutehtävien parissa. Minusta oli alkanut tuntua, ettei minulla ollut enää lainkaan vapaa-aikaa, kun piti koulutöiden ohessa vielä harjoitella lukuvuoden viimeistä huispausottelua varten. Lily ja Jameskin joutuivat joka ilta kymmenen ja yhdentoista välissä partioimaan käytävillä kuten aina ennenkin - siitä ei livistettäisi, vaikka olisikin paljon töitä. Olivathan he sentään johtajaoppilaat. Lily oli sanonut, että oikeastaan partiot olivat hyödyllisiä, sillä he kyselivät Jamesin kanssa toisiltaan kokeisiin tulevia asioita samalla, kun passittivat oppilaita takaisin oleskeluhuoneisiinsa.

Emma ja Eden olivat alkaneet viettää paljon aikaa yhdessä, kun lukivat kokeiisin. Heillä oli sama tavoite - parantajaksi tuleminen - ja he halusivat varmistaa, että molemmat pääsisivät parantajakouluun. Emmasta oli muutenkin tullut läheinen Edenin kanssa, mikä oli mielestäni hyvä asia. Siskoni tarvitsikin juuri Emman tapaista ystävää. Olivat Dawn ja Maykin varmasti ihania, mutta Eden oli myöntänyt minulle, että Emma oli ylivoimaisesti hänen paras ystävänsä.

"Missä vaiheessa lukuvuoden viimeinen muotinäytös on?" Sirius kysyi, kun Kelmit istuivat luoksemme takan edessä olevalle sohvaryhmälle.

En tiennyt missä ihmeessä he olivat olleet aiemmin - kello alkoi olla seitsemän illalla - mutta toisaalta, en ollut varma halusinko edes tietää.

"Hyvässä. Kaikki sujuu suunnitelmien mukaan", vastasin ja hymyilin.

Sirius nyökkäsi, mutta muuttui sitten jotenkin etäiseksi. Hän tuijotti takassa loimuavaa tulta ajatuksiinsa vaipuneena.

"Onko kaikki hyvin?" kysyin ja Sirius säpsähti.

"Joo...tottakai", hän vastasi.

"Sirius..."

"Olen ihan kunnossa", Sirius ärähti ja huokaisin.

"Tämä suhde ei oikein toimi, jos sinä et kerro minulle mitään. Meidän pitäisi pystyä luottamaan toisiimme", huomautin.

"No mikset sinä sitten luota minuun tarpeeksi ja ota minua mukaasi sukujuhliisi?" Sirius heitti takaisin.

"Siitäkö tässä on kyse?"

"No mistä muustakaan!"

"Älkää nyt taas aloittako tuota ainaista riitelyä. Olette ihan yhtä pahoja kuin Lily ja James!" Peter puuskahti.

"Hei!" Lily ja James älähtivät yhteen ääneen.

"Taidan mennä aikaisin nukkumaan", mutisin ja nousin ylös sohvalta, mutta Sirius pysäytti minut ennen kuin ehdin mihinkään.

"Meidän pitää selvittää tämä sotku ennen kuin karkaat mihinkään. Melkein menetin sinut, en halua menettää sinua nytkään", hän sanoi anteeksipyytävään sävyyn.

"Hyvä on", huokaisin ja istuin takaisin sohvalle.

"Mikset sinä ota minua mukaasi? Joku muu syy kuin se, että Scarlett keplotteli sinut tekemään niin", Sirius kysyi.

"Scarlett ei ole tehnyt mitään muuta, kuin kertonut minulle totuuden. Sitä paitsi, on turvallisempaa jättää sinut pois sukujuhlista, koska sinunkin sukusi tulee sinne. En halua ongelmia", vastasin.

"Tuleeko?" Sirius yllättyi ja nyökkäsin.

"Siinä tapauksessahan minunkin kuuluisi saada tulla sinne", Sirius huomautti.

"Ei pahalla Anturajalka, mutta sinun sukusi ei taida pitää sinua enää perheenjäsenenään", James pisti väliin ja Sirius mulkaisi häntä pahasti.

"Ihan niin kuin se minua kiinnostaisi", tuo ärähti.

"Minä tulen sinne, enkä odota sinun suostuvan siihen Ava. Sellaista asiaa ei ole olemassa, mistä minä en selviäisi hengissä."