Ajan valtakunta

\\3\\ Itkua Ja Lohdutusta

Estel makasi sängyllään ja leikki hiuksillaan hiljaisesti kuninkaan katsellessa vieressä. Tyttö näytti aivan toivottomalta maatessaan sängyllä kasvot ruosteen peitossa. Hän ei halunnut luovuttaa, vaan vastusti isäänsä ja yritti kääntää tämän päätä. "Minä en ihan todella aio naida sitä kultapoikaa!" Kuningas käänsi päänsä vihaisena ja syöksyi huoneesta ulos. Estel tuhahti ja nousi sängystään ylös. Hän asteli hyllylleen ja avasi ylimmän laatikon, hän nosti laatikosta pienen rasian ja avasi tämän. Rasian pohjalla lepäsi kaunis kultainen koru jossa välkehti kauniin Estellen äidin kuva. Estel katseli kuvaa hymyillen kyyneleen tippuessa tämän poskelle ja sitä kautta kuvalle. Hän pyyhkäisi kyyneleen pois kuvalta. Hän otti askeleen taaksepäin ja tiputti korun nopeasti rasiaan ja heitti tämän laatikon hyllyyn. Estel syöksähti juoksuun ja avasi huoneensa oven. Hän kiristi tahtiaan ja syöksyi huoneesta ulos. Juostessaan hän katseli ympärilleen huomatakseen valkoisen mytyn. Estel rauhoitti tahtiaan ja käveli mytyn luokse. Mitä lähemmäs Estel tätä tuli, alkoi hän kuulemaan nyyhkytystä. Estel tajusi mytyn olevan tyttö. Hän tarttui tytön olkapäähän ja nojasi tähän. Estel kietoi kylmät kätensä tytön ympärille. Vaikkei Estel edes tiennyt kuka tuo tyttö oli. Jostain kumman syystä Estel tunsi lämpöä ja turvallisuuden tunteen halatessaan tuota tyttöä. Tyttö nosti itkuisen päänsä ja katsoi Estelleä. "Hei Elowyn, onko kaikki hyvin?" Tuo nuori kamarineito katsoi kauhistuneena Estelleä. "Vvoi t, teidän korkeutenne kaikki on hyvin ei teidän tarvitse välittää" Estel katsoi Elowynin itkuisia silmiä ja painautui syvemmälle tyttöön kiinni. "Kyllähän nään että teillä ei ole kaikki hyvin! Minulle voit kertoa kaiken!"
Elowyn katsoi Estelleä hetken kuin arpoen että mitä pitäisi tehdä. Estel näki Elowynin kasvoilla hämmennyksen ja surun. Elowyn pyyhkäisi kyyneleensä hihallaan ja aukoi suutaan aivan kuin puhuakseen." O,olin menossa n,, naimisiin y,, yhden tallipojan kanssa, olimme kihloissa ja, ja hän pilasi kaiken, KAIKEN." Elowyn kiljaisi viimeisen sanan ja aloitti hysteerisen itkun. Estel katsoi tyttöä säälien ja muistaen ettei itse ole löytänyt tosirakkautta. Estel silitti itkevän Elowynin hiuksia ja haukotteli itsekseen."Kerro minulle mitä vain, kyllä minä kuuntelen!" Estel sanoi varmalla äänellä.
"Nnäin kihlattuni ja ja parhaanystäväni lähekkäin, hyvin lähekkäin. Katsoin heitä ja kihlattuni vain ilmoitti että eroamme ja minun pitää antaa sormus." Elowyn nyyhkäisi ja painoi päänsä Estellen rintakehää vasten. He eivät tienneet kuinka kauan he olivat noin, ehkä tunnin, kaksi? Estel saattoi Elowynin palvelijoiden tiloihin ja kiihdytti juoksuun. Hän juoksi portaat ylös kengät kädessään. Saavuttuaan hänen  huoneen ovelle hän paiskasi oven kiinni ja heitti kenkänsä lattialle. Estel karjui, kiljui ja itki raivosta. Miksei häntä rakastettu niinkuin muita?! Estel sai aina kuulla kuinka paljveliat, kreivit, markiisit ja jopa hänen isä rakastuivat aina uudelleen ja löysivät itselleen kumppanin. Hänet taas pakotettiin naimisiin miehen kanssa josta Estel ei pitänyt. Hän oli aina ajatellut löytävänsä ihanan prinssin itselleen ja kuinka perustaisi perheen tämän kanssa. Nyt kaikki se oli mennyttä, kaikki unelmat. Hänestä oli tullut kappale valta taistelussa. Hänen isänsä käytti tytärtään hyväksi vallan saamisessa. Estel oli raivostunut kuinka Claus lähetteli kirjeitä ja kuvia itsestään. Kuin Estellellä ei olisi muuta tekemistä kuin katsella niitä. Estel asteli pöytänsä luo ja kaivoi kuvan Clausista, hän otti pöydältä kynttilän ja upotti kuvan tuleen. Hän katseli kuinka tuli poltteli kuvan sileää pintaa. Kuva muuttui sileästä ruttuiseksi riekaleeksi jota kukaan ei halunnut seinälleen. Estel naurahti ja heitti kuvan laatikkoonsa puhallettuaan tulen sammuksiin. Estel katseli ulos ja muisteli kuinka lapsena luuli isänsä välittävän hänestä. He leikkivät usein hippaa, kaikki ne iloiset muistot vyöryivät Estellen yli, hän muisti isänsä kasvot kun tämä oli juossut Estellen perässä. Hän oli ollut rakastava ja iloinen, mutta kaikki muuttui kun Estel kasvoi. Estel nosti päänsä ja katsoi isoon peiliin, peilistä näkyi vain haavoittunut tyttö. Yhtäkkiä ovelta kuului kova ääninen koputus ja  Estel pyyhkäisi kyyneleet poskiltaan. Hän nappasi ripsiväriä pöydältä ja sutaisi nopeasti itkuisiin silmiinsä. "Sisään" Ovi avautui ja esiin asteli komea vaalearuskea hiuksinen poika. Estel kääntyi ja näki Clausin hymyilemässä. Estel soi kauniin hymyn pojalle ja istahti sängylle. Estel katseli pojan kasvoja, ne olivat hyvin komeat se hänen oli pakko myöntää, tämän silmät jotka hohtivat kuin yö sekä hiukset jotka kihratuivar siististi. "Pidätkö näystä?" Estel hätkähti ja naurahti pojan sanoille. "Mitä varten olette täällä?" Estel kiiruhti kysymään. "Tulin antamaan lahjan tuleviin tanssiaisiin" Claus hymähti iloisesti. Estel katsoi kummastuneena poikaa ja nosti päänsä ovelle pojan napsauttaessa sormia. Ovelta kuului kopinaa ja ovi aukesi voimalla. Ovesta juoksi sisälle Elowyn upea mekko kädessä. "Toivon että pidätte tätä päällänne kun tanssimme ensimmäisen tanssimme!" Estel katsoi mekkoa haltioituneena. Mekko oli upea vaaleanpunainen kermakakkumainen unelma. Pitsi koristeli mekon yläosan kauniisti ja timantit kiiltelivät upeasti. Estel ei pitänyt ideasta tanssia prinssin kanssa, muttei hänellä tainnut olla muuta vaihtoehtoa. Estel käveli mekon luokse ja haukkoi henkeään, "se on niin kaunis". Claus naurahti hyvän tuulisena ja nyökkäsi Elowynille. Elowyn tökkäisi Estelleä ja yhtäkkiä hän löysikin itsensä sermin takaa. Elowyn kiristi mekon nauhoja Estellen haukkoessa henkeä. "Et voi olla tosissasi, haluaetteko että näytän laihemmalta kuin olen?" Elowyn punastui Estellen sanojen ansiosta ja irotti kätensä mekon nyöreiltä. "Neiti, en tietenkään halua!" Hän sanoi peläten.
Estel oli monien palvelioiden mielestä pelottava, jopa pelottavempi kuin itse kuningas. Muttei Estel nähnyt syytä pelolle, hän vain tiuski usein ärsyyntyneessä tilassa ihmisille. Estel ei ollut kuin isänsä, joka tuomitsi ihmisiä kuolemaan, oli kylmäsydämminen ja nauroi muille kun sattui. Estellen ajatukset harhailivat jälleen muille teille ja hän hätkähti horroksestaan. Estel tarttui mekkonsa nyöreijin ja kiristi hieman, nopeasti hän sai sidottua nyörit rusetille. Estel asteli arvokkaasti peilin eteen, hän tunsi Clausin katseen itsessään sekä Elowynin. Estel peilaili hetken ja käveli peilipöydälle. Hän sipaisi hieman huulipunaa ja ripsiväriä. Estellen laittaessa puuteria laittoi Elowyn Estellen hiuksia. Claus katseli tyttöjen laittautumista ja virnuili Estellen irvistyksille. Nopeasti Estel oli valmis ja hän tarttui Clausin käteen. Elowyn puristi Estellen kättä ja näytti peukkua. Estel hymyili tytölle ja asteli ovesta Clausin kanssa. "Hyvin se menee", kuiskasi Elowyn Estellelle. Estel käveli arvokkain askelin tanssiaisiin joista hän ei tunti sitten vielä tiennyt mitään.
Yhdessä he Clausin  kanssa kävelivät tanssiais saliin vievät portaat alas muiden katsellessa. Estel käveli salia pitkin ja ihmiset kumartelivat hänelle. Nopeasti Estel tunsi olonsa vaivautuneeksi ja nyökkäsi jotta  muut jatkaisivat juhlia. Estel asteli juoma pöydän luokse ja tarttui ensimmäiseen viini pikariin jonka näki. Viini maistui hänen mielestään hyvältä niinkuin aina. Hän siemaili viiniään vielä hetken kunnes näki Clausin astelevan luokseen. Estel jätti pikarinsa pöydälle ja tarttui Clausin käteen. He astelivat yhdessä tanssi lattialle ja alkoivat tanssia. Estel harvoin tanssi joten hänen liikkeensä olivat hieman kömpelöitä aluksi, mutta koska Estel oli prinsessa osasi hän tanssia täydellisesti kun pääsi vain tanssin makuun. Claus tanssi kauniisti, kuin hän olisi ollut soittorasian baletti tanssija. Estel ihasteli jokaista pojan liikettä ja antautui tanssin vietäväksi. Heidän jalkansa liikkuivat sulavasti yhdessä. Estel halusi vain ajatella pahaa Clausista ja yritti pitää itsensä ruodussa. Jokin tuntui heidän välillään sitovan rusettia ympärilleen. Estel yritti unohtaa koko asian ja  antoi musiikin viedä hänen jalkojaan. He eivät tienneet kuinka kauan olivat tanssineet, tunnin tai kaksi? Estel oli vain keskittynyt prinssin ärsyttävän upeisiin silmiin. Viimeisen tanssin loputtua kaikki tuijottivat Estelleä ja Clausia kun he pyörähtivät vielä viimeisen kerran. "Kiitos tanssista neiti", kuiskasi Claus Estellen korvaan ja suuteli tytön kättä. Estel yökkäsi hiljaisesti mielessään ja hymyili. Estel tunsi heti inhoa poikaa kohtaan kun tanssi oli ohi. Hän ei tajunnut kuinka oli kokenut vetoa poikaa kohtaan.

Kiitos jos oot vielä tän tarinan parissa<3. Arvostan todella jos pidit ja laittaisit voten. Yritän kirjoitella taas mun kirjoja : D.

REUNALLA, EKA OSA ULKONA.
Menkäähän lukemaan jos kiinnostaa tarina seikkailusta, salaisesta maailmasta ja pojan örvellyksestä : D