Vain hetken (Alex x Olli story) (Finnish)

Olli sä selviät tästä....

Minua viedään pyörätuolilla kohti Ollin huonetta, vaikka omasta mielestäni olisin ihan hyvin voinut kävellä. Ollin sairaala huoneen ovi avautuu ja minut viedään Ollin viereen, joka on vielä unilääkkeissä. Tartun Ollin käteen ja alan silittää tuon kämmentä peukalollani ja kasvoilleni leviää pieni hymy, siitä että saan taas olla rakkaani lähellä. "Millon sitä aletaan herättää?" Kysyn hetken päästä kun huoneeseen tulee hoitaja. "Mä en ole aivan varma mutta mä voin hakea tähän Ollia hoitavan lääkärin, niin hän sitten kertoo" Nais hoitaja sanoi minulle asiallisesti ja lähti sitten hakemaan lääkäriä. "Olli sä selviät tästä ja kaikki on hyvin" Sanon Ollille ja siirrän käteni silittämään tuon poskea, joka tuntuu liian lämpimältä.
"Ollin posket tuntuu kuumalta" Sanon lääkärille, joka hetken päästä kävelee huoneeseen. Lääkäri kävelee nopeasti Ollin luokse ja kokeilee tuon otsaa, jolloin huomaan tuon ilmeestä huolestuneisuuden. "Kuume noussu!" Lääkäri sanoo nopeasti ja yhtäkkiä tunnen kun hoitaja ottaa pyörätuolistani kiinni, lähtien sitten viemään minua nopeasti ulos huoneesta. "Mut Olli?!" Huudan ja yritän nousta ylös pyörätuolista mutta tajuan että en pääse enää Ollin huoneeseen, joten tyydyn vain itkemään.

"Mitä Ollille tapahtuu? Onko sillä kaikki hyvin? Miks sen kuume on noussu?!" Pommitan hoitajaa kysymyksilläni, samalla kun tuo toi minut sairaala huoneeseeni. "Lääkäri kertoo kyllä sulle sitten kun ne ovat saaneet tietää" Hoitaja huokaisee ja lähtee sitten pois huoneestani, jolloin minä jään istumaan pyörätuoliin sänkyni viereen. Taisin suututtaa häntä kysymyksilläni mutta toisaalta mitä minä voin siihen että rakastan Ollia ja tahdon tietää miten tuo voi. Nousen seisomaan ja yritän nousta sängylleni joka olikin aika hankalaa, sillä päätäni särki edelleen. "Sä et sais nousta siihen yksin" Kuulen jonkun sanovan ja tulevan sitten auttamaan minua nousemaan sängylle istumaan. "No mut jätettiin tänne yksin niin ajattelin että kyl mä tohon yksinkin pääsen" Sanon ja katson hoitajaa, joka vain nyökkää minulle vastaukseksi ja lähti sitten toisen potilaan luokse.

Olin maannut sängyssäni nyt tunnin tietämättömänä siitä miten Ollilla menee. Vilkuilin kelloa minuutin välein ja toivon koko ajan jonkun tulevan huoneeseeni ja kertoo minulle Ollin voinnin. Päässäni ollut haava ei ollut niin paha kuin aluksi oli luultu vaikka se tosiaan vuosi runsaasti verta. Syy miksi yskin verta oli se että olin kulma purrut poskeni rikki, jotenkin kun auto törmäsi. Itse olin selvinnyt jokseenkin säikähdyksellä ja samoin toivoisin Ollista. "Aleksi!" Joku huutaa yhtäkkiä huoneeni ovelta ja käännän pääni nopeasti noihin neljään hätääntyneeseen mieheen, jotka juoksevat luokseni sängylle. "ME OLLAAN OOTETTU TUOLLA JOKU KYMMENEN TUNTIA EIKÄ KUKAAN KERTONU MEILLE MITÄÄN!" Joonas sanoo lähes itkien ja halasi minua. "Eihän tää satu?" Joonas sanoo ja halaa minua niinkuin olisin rikki menevää niinkuin paperi tai jokin muu heikko asia. "Ei satu" Sanon ja halaan jokaista bändimme jäsentä kerrallaan. "Mites Olli?" Niko kysyy ja katsoo minua pelokkaasti. "Se oli leikkauksessa kun sen jalka oli menny paskaks siitä onnettomuudessa. Sit ku näin sen äsken niin sen kuume oli noussu ja mut häädettiin sieltä pois eli en tiiä" Vastaan ja katson käsiäni, joissa on naarmuja onnettomuudesta. "Mitä siinä onnettomuudessa siis kävi?" Joel sanoo ja katsoo minua ihmeissään. Alan selittämään kaikkea mitä muistan pojille ja näen kuinka silmistäni putoilee kyyneleitä käsiini.