Love of mine ||Aleksi kaunisvesi x reader

37. Joulu

Y/N POV

Ajatukseni olivat sumeat. Olin nukkunut varmaan kymmenen tuntia monen peiton alla. Raotin hieman silmiäni, ja huomasin kynttilöiden palavan pikku pöydällä, mutta muu huone oli pilkkopimeänä.
Samaan aikaan kuulin kun puuhaarukka hieman kolisi metallisessa kattilassa. Päätin nousta ylös ja avata oven. 
Silmääni pisti heti kaunis ja esteettinen takkatuli. Teki mieli mennä istumaan sen ääreen ja lämmittää itseni uudestaan, mutta sen sijasta astelin keittiöön, mistä tuli riisipuuron tuoksu.

Siinähän aleksi oli. Hän keitti riisipuuroa ja tanssaili kuulokkeet korvissa, varmaan kuunnellen joululauluja. Hän ei huomannut minua varmaan puoleen minuuttiin, joten jätin hänet rauhaan ja menin olohuoneeseen.
Laitoin TV:n päälle. Lapsuudesta tuttu poika ja lumiukko oli juuri alkanut. Hymyilin nostalgisesti, mutta samalla jonkun (kenenköhän) kädet päätyivät olkapäilleni.
Aleksi alkoi rauhallisesti hieromaan olkapäitäni mikä tuntui niin hyvältä. Vedin pari syvää henkäystä ja pyöritteli päätäni. Pian hänen kasvonsa tuli minun naamani viereen. Sitten hän kuiskasi ihanalla syvällä äänellään:

"Hyvää joulua"

Laitoin käteni hänen käsiensä päälle, ja jätin ne siihen lämmittämään aleksin hiukan kylmiä käsiä. Lämmitykseni ei kuitenkaan kauaa kestänyt, kun aleksi kietoi kätensä minun ympärilleni, ja veti pari syvää henkäystä.
"Mä rakastan sua"
Ale oli tänään niin läheinen ja koskettelevainen. En tiedä johtuiko se jostain "joulun taiasta", vai siitä että aleksilla oli jotain mielessään.

ALEKSIN POV

Katsoimme yhdessä TV:stä joulupukin kuumaa linjaa, ja muita joulu klassikoita. Y/n otti ihan rauhallisesti, mutta minä en. Jouluruokien valmistus ei ollut minun stressauksen aiheeni, vaan illan lahjojen avaus. Entäs jos suunnitelmani menevät pieleen? Mitä sitten teen? Silitin y/n käsivartta hieman niin että oma stressini lähtisi samalla.

Parin tunnin päästä jo kinkkukin oli valmis. Y/n ja minä olimme laittaneet vähän hienommat vaatteet päälle. Minulla oli kauluspaita, ja hänellä samettinen mekko. Hän näytti niin kauniilta. Pitkästä aikaa emme vain olleet verkkareissa, tai y/n minun hupparissa.

Istuimme nyt vastakkain, kaikki jouluruuat meidän välissä. Nousin ja kaivoin viinipullon kaapista.
"Hei onks toi tota samaa viiniä mitä sillon?"
Virnistin hieman, se oli sitä samaa.
"quosavíno oníoo mademoiselle" sanoin samalla kun kaadoin viiniä hänen lasiinsa. Y/n yleensäkkin nauroi kaikelle, mutta tästä hän ei tuntunut pääsevän yli. Lopulta molemmat nauroivat kun viimeistä päivää. En edes enää muista mille nauroimme, ehkä toisillemme.

Syötyämme vatsamme täyteen, y/n halusi mennä avaamaan lahjat. Hän miltein juoksi kuusen luokse.
Itse olin aivan paniikissa. En välittänyt enään paskaakaan siitä oliko lahjat hyviä vai "ihan hyviä"

Minulla oli jotain aivan muuta mielessäni.

Y/N POV

Aleksi oli nyt avannut minun lahjani. Hän näytti niin onnelliselta, koska ilmeisesti sai mitä halusi.
Olin ostanut hänelle kellon, vinyyli levyjä, musiikkivälineitä ja uuden hupparin. (Minkä minä varastaisin)
Hän tuli halaamaan minua.
"Kiitos oikeesti y/n nää on parhaita lahjoja mitä oon saanu"
Halasin häntä vielä tiukemmin.
"Alee" olimme jo halailleet jonkin aikaa.  Tuntuu, että hän ei halunnut päästää irti.

Nyt aloin avaamaan minun lahjojani.
Nikolta saimme kyseenalaisen lahjan, joka oli lainausmerkeissä
"Meidän keskeistä hauskaa varten"
Tekstin perusteella tiesimme että Niko olisi hankkinut taas jotain tosi outoa. Päätimme että avaisimme sen vasta joskus myöhemmin, emme halunneet pilata tunnelmaa.

Ennen viimeistä lahjaa päätin avata porkon lahjan.
Paketin muodon perusteella se oli joku pieni korurasia.
Innoissani avasin sen.
Siinä oli pieni viesti.
"Mun rakkaimmalle kaverille"
Avasin rasian.
Sisällä oli ehkä maailman kaunein kaulakoru. Se oli hopeinen, ja siinä oli sininen, sydän timantti. Se näytti samalta kuin titanicissa.
Silmäni upposivat tuohon koruun kuin meri. Olin niin omassa maailmassani katsoessa tuota korua.
"Hei y/n kaikki hyvin?" Aleksi kysyi ja tuli lähemmäs minua.
"Aajoo, kato Joonas hankki mulle tälläsen korun. Eiks ookki kaunis?"
"joo todellaki" kuulin aleksin äänestä pienen haikeuden mitä hän koitti peittää.

Nyt oli viimeisen lahjan vuoro. Se oli aleksilta.
Se ei ollut erityisen iso tai koristeltu, nimittäin se oli kirjekuori.

Mitä helvettiä aleksi.

Joko tuon kirjekuoren sisältä paljastuu joku kämäisä H&M lahjakortti tai sitten elämäni isoin yllätys. Ei mitään siltä väliltä.

Ale katsoi minun silmiini palavasti. Hän selvästi koitti nähdä reaktioni lahjaan mahdollisimman tarkasti.

Avasin kirjekuoren. Hyppäsin aleksin syliin.

"Aleksi mistä sä tiesit oon aina halunnu!!"
"Mä tiesin etsä rakastaisit mun ideaa!"

Täksi yöksi menisimme nukkumaan revontulien ja tähtien alle.

Joskus pienenä olin ollut mummon kanssa katsomassa revontulia. Meistä on kuva sieltä. Se kyseinen kuva on kehystettynä meidän olkkarissa.
Mummi on menehtynyt jo kauan aikaa sitten, mutta aina kun mietin häntä, mietin revontulia. Niistä oli tullut tärkeä asia minulle, ja tänään taas pääsisin niiden pariin.

ALEKSIN POV

Tuo kyseinen paikka ei ollut kaukana mökistämme(olimmehan lapissa) joten meillä kesti ehkä 25 minuuttia ajaa. Y/n hepuloi, että onhan meillä kaikki tarpeellinen mukana.  Minulla taas oli omat stressauksen kohteeni. Y/n jalka tärisytti, joten laskin käteni hänen reidelleen. Hän katsoi minua lempeästi, ja rauhottui. Lopun matkan ajan kohteeseen y/n silitteli kättäni. Jouduin välillä ravistella häntä, ettei hän vaipuisi uneen.

Päästyämme perille heitimme nopeasti kamat sisälle, ha lähdimme ulos kävelemään. Paikka oli tosi luonnonläheinen. Ihan metsän keskellä.
Hetken tarpomisen jälkeen löysimme metsästä kallion mistä näimme upeat maisemat. Sieltä näimme puiden yli, ja kokonaisen tähtitaivaan.

"Täällä on nii kaunista" y/n sanoi ihastellen taivasta.
Y/n oli kauniimpi, mietin mielessäni samalla tuijottaen hänen aitoa iloaan.
Pieni kyynel valui poskelleni.
Y/n taisi kuulla nyyhkytykseni, ja kääntyi katsomaan minua päin.

Menin halaamaan häntä, ja kuiskasin:
"Mä haluun aina olla sun kanssa"
"Voi aleksi mitenniin ei oltais"
Otin pari henkäystä, ja vastasin.
"Kyllä sä tiedät"

"Aleksi mä kerroin tähdille susta"

"Mitä sä kerroit niille"

"Että mitä ikinä tapahtuiskaan, ne pitää huolta susta"

Y/n huulet tuntuivat kovassa pakkasessa maailman parhaalta asialta, niinkuin ne olivatkin. Täynnä rakkautta ja välittäväisyyttä. Voisin sanoa elämää, mutta se on turhaa tässä vaiheessa.
Aleksi. Nyt ihan oikeesti. Elä hetkessä, ja ryhdistäydy.

"Hei kato ale revontuli!" Y/n kääntyi ja alkoi tuijottamaan loputonta taivasta silmät kiiltäen.

Nyt olisi se hetki.

Menin polvelleni y/n eteen.

Sydämmeni pamppaili aivan helvetisti.

"y/n, haluisiks sä viettää loppuelämän mun kanssa?"