Osaatko olla hiljaa?

4 Matti Junior

Joose

Kuulin kuinka joku siirty mun taakse ja sit tunsin jonkun kopsahtavan mun takaraivoon.

"Hei", joku sano mun takana. Se oli taas se blondi poika.

Käännyin ympäri ja kohotin sille toista kulmakarvaani. Se oli taito jonka opettelin Miljan opastuksella ala-asteella.

"Mistä maasta sä tänne tulit?" poika kysyi.
"Vaasasta", sanoin pokkana.
"Haha", se vastas ja katto mua. "Osaatko kiinaa?" se kysy ja sano perään jotain siansaksaa.
Pudistin päätäni. Olin tottunu näihin kommenteihin jo edellisessä koulussa.

"Vitun K-poppari", se sano sit tuijotettuaan mua hetken.

"Varaa sulla on Anton sanoo, vitun Draco Malfoy", sano ääni mun vierestä. Käännyttiin molemmat kattoo tummatukkasta tyttöä. Tai no, puolet sen hiuksista oli värjätty punaseks. Sillä oli kivat eyelinerit ja nenässää septum.

Antoniks paljastunu poika oli aikeissa sanoo sille jotain takasin kun ovi avautu ja keski-ikänen kalju mies asteli sisään.

"Ja nyt joka iikka turpa kiinni!" mies karjaisi ensi töikseen. Tajusin heti, ettei tota ukkoa kannattanu ärsyttää, sen tais jopa Anton tietää.

***

Tunnin jälkeen juoksin kiinni sen aiemmin mua puolustaneen tytön.

"Kiitti", mä sanoin.
Tyttö hymähti. "Anton on kusipää. Mä oon Nelli", hän esittäytyi.
"Joose. Tää on mun eka päivä tääl", kerroin.
"No mietinki etten oo suhun enne törmänny."
"Vittuileeks se Anton jokaselle vastaantulijalle vai onks tää jotain henkilökohtasta?"
"No se ja sen kaverit on aika kusiaisia jokane. Tai on siel muutama ihan siedettäväki. Huomasit ne varmaa ruokalassa."
Nyökkäsin. Ei niitä voinu olla huomaamatta, tai ainakaa kuulematta.
"Nyt mun on kyl pakko juosta, bussi lähtee ihan paris minuutis. Nähään!" Nelli sano ja pinkas hölkkään. "Ja hei mennää vaik kahville joku päivä!"
"Todellaki!" huusin perään. Ainaki mulla ois yks kaveri täällä.

Avasin iskän auton oven ja nousin kyytiin. Sivusilmällä näin kuinka Anton kaasutti pois pihasta. Totta kai sillä oli auto, ja vielä bemari.

"No, miten suju?" iskä kysy heti.
"Iha jees", mä sanoin. Enkä ees valehellu, ainakaan paljoo. Se oli ihan jees, lukuunottamatta Antonia.

Anton

Kurvasin mun talon pihaan ja nousin autosta. Meiän talo oli sellanen aika perus, vähän keskimäärästä kalliimpi kaks kerroksinen valkonen kivitalo. Seki oli perspää Matin, eli mun isäpuolen. Voitti tää talo silti sen kerrostalon tokan kerroksen läävän, jossa me äitin kans asuttiin ennen Mattia.

Astuin ovesta sisään ja heti ekana Matti tuli mua vastaan, melkein törmäs. Sillä oli semmoset likasenvaaleet hiukset, jotka oli jo vähän alkanu harvenee ja hiusraja karkaa. Sillä ei ollu semmosta kaljamahaa mitä monilla, vaan se oli ihan timmissä kunnossa. Matti kävi joka aamu lenkillä eikä juonu alkoholia ollenkaa. Sekin ärsytti mua.

"Oho, Anton!" se nauro. "Melkeen tuli kolari. Mää oon just menos puita hakeen", se selitti ja kohotti kantokoppaa kädessää.
"Aha", totesin ja viskasin kengät pois jaloista.

"Anton, tuutko olkkariin!" äiti huus just kun olin saanu heitettyä repun huoneesee.
"Mitä ny?" kysyin ja nojasin oven karmiin.
"Tuuhan istuu", äiti kehotti ja nyökkäs sohvaan päin. Se ite istu nojatuolissa, jossa Matti katto aina uutisia tai jotain luontodokkareita.

Äiti oli aika pitkän aikaa hiljaa, melkeen tiuskasin sille et mitä vittua nyt. Mut sit se aukas suunsa.
"Mitäs sanoisit jos saisit pikkusisaren?"

Tuijotin sitä pitkän hetken ja yritin prosessoida mitä just kuulin. Jaa pikkusisaren? Mun äitikö oli MATIN kanssa menny pyöräyttää mukeron?

"Mitä vittua?!" huudahdin. "Nytkö Matti on pannu sut paksuks saatana!"
"Anton, rauhottuisit nyt. Matti yrittää parhaansa sun kanssas ja-"
"Vittu ihan turhaa! Se on yks tekopyhä paska, perseennuolija, joka on aina saanu kaiken sormiaa napsauttamalla!"
"Anton nyt perut sanas! Matti on kunnollinen mies."
"Säki yrität jotain täydellistä perhettä täällä leikkiä, ootko unohtanu missä me viel viis vuotta sit oltiin häh? Mikä sä olit viis vuotta sit? Meist ei mutsi tuu ikinä täydellisiä vaik sä kuinka yrittäsit. Vittu mää muutan helvettii täst talosta!"

En jääny kuuntelee yhtään enempää vaan häivyin samantien ulos ovesta. Matti tuli siinä vastaan, hyppäs sivuun tieltä, oisin muuten kävelly päin. Menin mun mopolle ja laitoin kypärän päähän. Just nyt en tosiaan halunnu koskee Matin autoon. Mopo lähti luojankiitos vielä käyntii ja mä kaasutin vauhilla mahollisimman kauas äitistä ja Matista.

Kypärän alla mun silmistä valu kyyneleitä. Viis vuotta sit ku äiti tapas Matin, se tuntu unohtanee mut kokonaa. Se sattu, koska olin just menettäny pari vuotta sitte isänki. Ja nyt se ei varmaan kato enää muhun päinkään, sillähä oli Matin lisäks kohta Matti Juniorki.