Our blood as cold as ice | Blind Channel

02 | Yksityiskohtaista kerrontaa

A/N ;

moikku!

ihan super kiva, että ootte jälleen löytänyt tämän kirjan pariin – onnittelen siitä myös itseäni. rutiinin puuttuessa näitä lukuja tipahtelee silloin tällöin ja nyt, kun kohta toista viikkoa makaan kotona flunssassa on ajattelutyölle ollut enemmä aikaa kuin koskaan ikinä ennen!

enjoy!

TOINEN LUKU

*

Tummatukka istui perheensä ruokapöydän ääressä selaten paperinivaskaa, jonka tulevan ylioppilaan äiti oli antanut hänelle antanut. Papereissa oli juhlavieraat, ruuat, aikataulu sekä koko huvin loppusumma. Sairaanhoitajan sekä vastaanoton vuoropäällikön palkat eivät pilviä hiponeet, mutta vanhemmat halusivat järjestää ainoalle lapselleen kunnolliset ylioppilas- sekä valmistujaisjuhlat. Roosa valmistui vuosi sitten ravintola- ja cateringalalta jatkaen neljännen vuoden lukio-opintoja käydessään kaksiotutkintoa. Viime syksynä aloitetut ylioppilaskirjoitukset sujuivat nuorella hyvin ja keväällä viimeisten kirjoituksien jälkeen koko suku oli varma, että kesäkuun alussa saadaan juhlia suvun tuoretta ylioppilasta.

" Näyttää ihan hyvälle", nuori hymyili äidilleen ojentaen paperit takaisin hänelle. Tytön isä, Juha, saapui talon pääovesta sisälle tervehtien perhettään sekä eteisessä makaavaa koiraa Suloa. Keittiön ollessa yhteistä tilaa olohuoneen kanssa ruokapöydän äärestä oli lähes suora näköyhteys eteiseen. Roosa sekä hänen äitinsä tervehtivät perheen päätä ruokapöydän äärestä ja pian mies oli kyselemässä vaimonsa kuulumisia.

Roosa palasi keskittymään ruokansa syömiseen. Ylihuomenna olisi hänen ylioppilasjuhlansa, paljon sukua saapuisi kauempaakin tänne Ouluun viettämään yhteistä aikaa. Vaikka Roosa tiesi päässeensä läpi kirjoituksista, ei hän ollut vielä tuloksiaan uskaltanut katsoa. Hänen serkkunsa isän puolelta, Joonas, oli luvannut katsoa tulokset Roosan kanssa juhlapäivänä koululla järjestettävän lakituksen jälkeen nuoren kotona ennen juhlia. Nuorukainen on aina ollut tummatukalle hyvin läheinen, lapsesta asti kaksikko on viettänyt kesäisin paljon aikaa varsinkin, kun asuvat samassa kaupungissa. Joonas oli ja on yhä Roosalle kuin isoveli. Perheidensä ainoina lapsina serkukset ovat kuin yhden perheen jäseniä.

" Roosa, Sami soitti päivällä. Tulisivat sittenkin Miiran kanssa katsomaan jo lakitustasi, saivat tallille työntekijän. Mahtuuhan koulunsaliin varmasti?" tulevan juhlakalun äiti kysyi tyttäreltään saatuaan päivän kuulumiset vaihdettua aviomiehensä kanssa. Sami ja Miira ovat nuoren kummeja, pyörittävät kotikokoista siitostoimintaa ja ravitallia Oulun reunamilla. " Tiedätkö paljonko ihmisiä lakituksen tulee? Onko jonkinlainen raja sen suhteen, montako sukulaista saa tulla yhtä opiskelijaa kohden?"

" Ei kai. Ainahan näissä juhlissa toiset seisoo siellä salin reunoilla ja toiset istuu. Kun tarpeeksi ajoissa tulee varmasti saa paikan. Ettei käy niin kuin meille Joonaksen lakituksessa", nuori hymyili vanhemmilleen muistuttaen muutaman vuoden takaisesta juhlapäivästä. Perheen auto oli hajonnut aamulla kesken matkan ja ruuhkautuneen liikenteen takia hinaajakaan ei ehtinyt ajoissa paikalle. Roosa perheineen oli saapunut lakitukseen myöhässä ja olivat joutuneet seisomaan salin reunoilla, eivätkä nähneet koko tilaisuuden aikana juuri mitään.

Iina ja Juha alkoivat muistella sukulaisten eri juhlia ja Roosa koki parhaakseen poistua paikalta omaan huoneeseensa.

Hänen mielessään pyöri edellisen perjantai-illan ja lauantaiyön tapahtumat. Ensiksi baarissa vietetty aika tyttöjen ja sitten Ollin kanssa, matka nuorukaisen asunnolle oli pimennossa mutta yön tapahtumat kyseisen nuoren miehen kanssa olivat yhä todella hyvin muistissa. Aamulla yhteinen aamupala oli myös kirkkaana Roosan mielessä ja joka kerta sen aamun jälkeen, nuori nainen oli syönyt aamupalalla ruisleipää – toki hieman paremmilla päällysteillä kuin Ollin luona. Nuori nainen ei ole kertonut vuorokauden tapahtumista muille, kuin parhaalle ystävälleen Pihlalle.