Everyone has their own problems [fin]

Monster energy drink=feel better

[Timeskip viikko]

-Ester-

Istun keittiön pöydän ääressä ja selaan puhelintani. Aleksi lähti jo aikoja sitten studiolle. On keskiviikko, mutta olin saanut jäädä koulun sijasta kotiin, koska suoraan sanottuna tänään on vähän raskaampi päivä. Ensinnäkin en nukkunut hyvin ja toiseksi heti aamulla, kun heräsin tuntui masentavalta. Yleensä, jos heti herättyäni tunnen oloni tällaiseksi, päivästä ei tule hyvä. Vaikka haluaisin mielialani kohenevan, pysyn masentuneena koko päivän. Se on ärsyttävää. Jokainen asia hittaa aivan erilailla tällaisina päivinä. Pienikin vaikea asia saa minut huutamaan, koska en osaa sitä. Pienikin vastoinkäyminen saa minut itkemään. Vaivun ajatuksiini ja havahdun vasta silloin niistä pois, kun joku ravistelee minua. Nyt kukaan ei ole ravistelemassa minua. Olen täysin omien ajatusteni armoilla. Joskus se on pelottavaa. On pelottavaa, mitä ajatuksia mieleni tuottaa.
Katseeni kiinnittyy jälkiin käsissäni. En ole viillellyt pitkään aikaan. Nyt se kuitenkin houkuttelisi. En edes tiedä, miksi. Tiedän ettei se auta, joten en minä sen takia halua viiltää. Haluan tehdä sen huvin vuoksi? Pinttyneen tavan takia. Pudistan päätäni ja nousen seisomaan niin nopeasti, että penkki, jolla istuin, kaatuu. Minua alkaa ahdistaa olla yksin täällä. Voisin tällä hetkellä tehdä, mitä vain.
Siispä pistän puhelimeni farkkujeni taskuun ja suorastaan ryntään eteiseen. Vedän feikki conssit jalkoihini ja puen toppatakin päälleni. Avaan ulko-oven ja astun kylmään ulkoilmaan. Paiskaan oven kiinni ja lähden juoksemaan. Haluan Aleksin luokse. Hän saa ajatukseni pois viiltelystä. Kaikki jätkät saavat ajatukseni pois siitä. Ainakin hetkeksi. Juoksen studiota kohti välillä liukastellen. Avaan studion oven vauhdilla. Olen hengästynyt. Juoksin koko matkan. Sydämeni hakkaa kovaa. Kaikki huoneessa olijat kääntävät katseensa minuun. Nostan käteni eteeni ja suljen silmäni. Nojaan toisella kädelläni polveeni ja olen siis kumarassa haukkoen happea keuhkoihini.  "Älkää kattoko" Huokaisen.  Näytän varmaan hirveältä. Ei se minua sinäänsä haittaa. Ahdistaa vain tällä hetkellä, jos joku katsoo minua. Kuulen askelia. Niissä on tuttu kaiku. Tunnistaisin nuo missä vain. Aleksi. "Tuu istumaan" Hänen ääni kehottaa.  Nyökkään ja avaan silmäni. Hymyilen pienesti, kun kukaan ei katso minua. On ihanaa, miten hyvin he kunnioittavat pyyntöjäni.  "Olli voiks sä hakee vettä?" Aleksi kysyy.  Olli nyökkää ja poistuu keittiöön hakemaan vettä. Aleksi johdattaa minut vapaalle nojatuolille. Hän istuu alas ja vetää minut syliinsä. Hän silittää selkääni. Pian Olli tuo minulle vettä. "Kiitti" Sanon hiljaa. Olli nyökkää ja hymyilee Aleksille. Aleksi hymyilee hänelle takaisin onnellista hymyä. He ovat suloisia. Olli menee istumaan Aleksin työtuolille ja siirtää hänkin katseensa muualle minusta. Juon vesilasin tyhjäksi ja nojaan päätäni Aleksin olkaan. "Haluisiks kertoo, mikä tuli, kun juoksit tänne noin?" Aleksi kysyy hiljaa.  Vedän syvään henkeä.  "Mä halusin viillellä ja omat ajatukset alko pelottamaan" Kerron. Aleksi nyökkää ja kiertää kätensä tiukasti ympärilleni. Minäkin kiedon omat käteni hänen ympärille.  "Mä oon susta tosi ylpee Easter, ettet sä tehny sitä" Aleksi kuiskaa korvaani.  "En mä haluu tehä sitä. Joskus en vaa pääse siitä ajatuksesta ja päädyn tekeen sen mielenrauhan vuoks" Kerron. Aleksi nyökkää ja silittää violetteja hiuksiani.
"Haluuks sä monsterii? Jääkaapissa pitäis olla" Aleksi kysyy hymyä äänessään. Nostan pääni pois hänen olalta ja niiskaisen ja naurahdan yhtäaikaa. "Sä tunnet mut ihan liian hyvin" Sanon. Se saa oloni haikeaksi. Itkettää. Aleksi huomaa sen. Hän painaa pääni takaisin olalleen. Kyyneleet valuvat hiljaa poskiani pitkin. Hetken itkettyäni tunnen, kun joku koputtaa minua olkaan. Nostan katseeni ja näen tutun hattarapehkon. Hän ojentaa minulle pinkkiä monsteria ja katsoo muualle samalla. Hymyilen hänelle. Otan monsterin ja kiitän hiljaa. Porko hymyilee ja menee sitten Joelin viereen istumaan. Pyyhin kyyneliäni ja hymyilen. Ehkä tästä päivästä tulisikin ihan hyvä...

Creditit ja kiitokset tässä välissä tosta ylemmästä tekstistä  _issuess_ lle! <3

-Aleksi-

Ester siemailee Monsteriaan kainalossani. Hän kävi vessassa joku aika sitten ja viipyi aika kauan. Minun pitäisi myös käydä kohta vessassa. Mutta ei vielä. Esterin takia. Kun hätäni alkaa olemaan huipussaan minun on pakko nousta. Ester jää sohvalle ja ojennan hänelle viltin nopeasti. Hän hymyilee.

Kiirehdin vessaan. Lukitsen oven ja käyn kusella. Vedän vessan ja pesen käteni. Katson peiliin. Siitä on haljennut yksi kulma. Ennen se on ollut ihan ehjä... Kurkkaan roskikseen. Ei helvetin helvetin helvetti. Jalkoihini tulee liikettä. Avaan lukon sormet täristen. Pamautan oven kiinni. En pääse kuin pari ripeää askelta kun törmään johonkin pehmeään. Olli. Voi saatana nyt. "Mihin kiire?" Olli kysyy. "Ei mihkää" Vastaan ja nostan katseeni lattiasta. "Hei kaikki ok?" Olli ihmettelee. "Joo tietty" Väännän hymyn kasvoilleni. Olli katsoo minua epäillen mutta nyökkää. Hymyilen ja katson tätä suoraan silmiin nopeasti. Se riittää vakuuttamaan hänet ja hän hymyilee myös. Lähden liikkeelle ja Olli menee kai vessaan.

Tulen takaisin sohvalle ja istuudun. Otan Esterin kainaloon ja nappaan hänen kätensä omaani. Hän hätkähtää ja yrittää vetää kättään pois. Silitän kämmentä, ja hän rauhoittuu. Vilkaisen hihaa. Hitto! Miten en huomannut?! Idiootti. Täytyy puhua tästä taaaas kotona... Vaikken haluaisi. Näen kuinka Olli tulee vessasta takaisin ja vilkaisee meidän suuntaan huolestuneena. Voi vittujenkevät! Ei tän pitäny näin mennä..

"En osaa käsitellä tunteit, epätasapaino saa tän maailman värittömäks tunneis."
774 sanaa