Jiko - I love you more than myself

Suomeen

Saavun hotellin aulaan vetäen perässäni kahta matkalaukkua. Huomaan Nikon seisoskelevan hieman syrjemmällä muista jätkistä. Tunnen jännityksen mahanpohjassa, kun lähestyn Nikoa. Hän kääntyy minuun päin ja voi luoja miltä hän näyttää. Niko on ihan sen näköinen kuin hän ei olisi nukkunut vuoteen ja hänen vaatteensa ovat melko nuhjuisessa kunnossa. Ojennan Nikolle hänen matkalaukkunsa välttäen katsomasta häntä silmiin. Sormeni hipaisevat Nikon lämpimiä sormia, kun hän ottaa matkalaukun vetokahvan kädestäni. "Mä..." Niko aloittaa, mutta keskeytän hänet sanoen "Älä" Käännän hänelle selän ja alan kävelemään kohti muita jätkiä itku kurkussa. Kävelen Aleksin vierelle seisomaan. Huomaan, että ei sen paremmalle muutkaan bändin jätkät näyttäneet. Heillä on tullut vissiin pikkasen juhlittua viime yönä. "Mihin se Niko ny katos" Joel sanoo yhtäkkiä. Käännyn ympäri ja huomaan, että Niko ei ole enää siinä missä näin hänet äsken. "Kai se lähti vaihtaa puhtaita vaatteita päälle johonki vessaan" Tommi sanoo. "Häädiks sä Porko, Nikon sun hotellihuoneesta vai mitä on tapahtunu ku sä toit sen kamat" Aleksi kysyy minulta. "Vituuks se sulle kuuluu, en mä mikää satusetä oo" Vastaan Aleksille hieman liian kärttyisästi.  "Uuu draamaa" Joel sanoo huvittuneena. Menen Joelin luo ja otan hänestä kiinni nahkatakin liepeistä. "Jos sä et lopeta tota vittuilua niin sulla on kohta musta silmä" Sanon vihisesti Joelille hampaideni välistä. Näen Joelin silmistä, kuinka hän hämmentyy siitä mitä juuri tapahtui. Päästän hänestä irti ja järkytyn reaktiotani. En todellakaan tiedä mikä minuun meni. "A- anteeksi" mutisen Joelille ja poistun ulos haukkaamaan happea.

Istun lentokoneessa Tommin vieressä ja mietin miten kaikki tulee jatkumaan kaiken tämän järkeen. Tuijotan Nikoa, joka istuu yksin muutaman penkkirivin edempänä minua. Niko näyttää todella murheelliselta, kirjottaessaan lyriikoita hänen vihkoonsa. Se on melko tyypillistä Nikoa. Ihan missä vaan me ollaan niin hän on aina kirjottamassa uusia biisien sanoja vihkoonsa. Huomaan Nikon silmäkulmasta valuvan kyyneleen, jonka hän pyyhkäisee nopeasti pois. Tunnen piston sydämessäni. Vittu, miten olen mennyt mokaamaan kaiken näin pahasti. Jos en olisi ollut niin paskana aikaisemmin niin kaikki olisi nyt normaalisti. Voisin istua tuossa Nikon vieressä ja me voitaisiin yhdessä keskustella jostain hauskasta asiasta. Tulen ikuisesti kaipaamaan meidän ihania yhteisiä hetkiämmä, mutta en usko, että meistä tulee koskaan enää niin läheisiä mitä me oltiin. Huokaisen syvään ja katson koneen ikkunasta ulos. Minua ottaa päähän se, että räjähdin silleen erittäin ilkeästi Joelille. Huokaisen ja painan pääni koneen kylmää ikkunaa vasten. Päätäni särkee niin jumalattomasti samoin kättäni. Ansaitsen kaiken kivun joten turha valittaa siitä. En edes muistanut ottaa aamulla särkylääkettä taikka syödä mitään. Kai se on ihan hyvä vain. "Kaikki okei Joonas?" Kuulen Tommin kysyvän vierestäni. "Juuh" vastaan hieman vaisusti. "Varmasti? Näytät aika kärsivältä" Tommi varmistaa minulta. "Joo joo kauhee darra vaan, älä huoli" Yritän vakuutta Tommille vastaukseni. "Jos saisit nukuttua niin se tekis sullekki hyvää" Tommi sanoo ja pörröttää tukkaani. "Niih" mutisen vastaukseksi. En todellakaan tule saamaan nukuttua tässä järkyttävässä pään säryssä.

Saavuimme Helsinki- Vantaan lentoasemalle hetki sitten. Kävelen muiden jätkien kanssa vetäen matkalaukkuani perässäni. Pihassa meitä odottaa taxi joka vie meidät suoraan lehdistötilaisuuteen. Astuttuani ulos lentoaseman ovesta kirkas auringonvalo sokaisee minut ja pään särkyni yltyy sen kirkkaudesta. Kaivan taskustani aurinkolasit ja pistän ne päähäni. Huomaan muilla jätkillä saman ongelman, kun hekin alkavat kaivelemaan aurinkolaseja esiin silmät sirillään. Alamme kaikki ahtautumaan samaan taxiin. Päästyäni taxin sisään niin päätän mennä istumaan Joelin viereen, koska toinen vapaa paikka olisi ollut Nikon vierestä. Taxissa on syvä hiljaisuus kukaan ei puhu mitään. Ei edes Joel joka yleensä puhuu pälpättää jotain. Katson ulos ikkunasta ja seuraan hajamielisesti maisemia. Yhtäkkiä tunnen jonkun käden hartiallani ja ravistavan minua. "Maailma kutsuu Joonasta" kuulen Joelin sanovan. Käännän pääni ikkunasta Joeliin ja huomaan, että olemme jo perillä. Huokaisen ja avaan vyöni poistuakseni taxista Joelin perässä. Meinaan törmätä Nikoa päin, koska en huomannut katsoa eteeni, kun vain tuijotin rakennusta mihin meidän kuuluisi mennä kohta. "Varovasti ra- kröhm Joonas" Niko sanoo minulle ja kaappaa minusta kiinni ennen kuin kerkeän kaatua naamalleni asfalttiin. Nojaan hetkeksi aikaa Nikoa vasten ja uppoudun hänen väsyneen näköisiin silmiin. "Noniin tulkaa jo sieltä!" kuulen Tommin huutavan meille. Suoristun nopeasti ja lähden kohti ovia päätäni pudistellen. Joonas ryhdistäydy! Meidän välillä ei ole mitään ja piste. Miksen minä vaan voi jo hyväksyä sitä, että en tule koskaan löytämään ketään. 

Lehdistötilaisuus loppuu ja kävelemme pois lehdistöhuoneesta pois. Ihanaa nyt pääsee hotelliin ja huomenna me lähetään takasin Ouluun omaan kaupunkiin kullan kalliiseen. Pään särkyni meinaa yltyä entistä kamalammaksi, toivottavasti siitä ei äidy migreeniä. Tunnen jonkun tarttuvan käsivarrestani juuri siitä kohtaa missä on minun viiltoarpeni. "Auh vittuh" parahdan ja irvistän kivusta. "Anteeksi ei ollut tarkotus satuttaa" Kuulen Nikon huolestuneen äänen sanovan. Käännyn katsomaan häntä. "Tässä vettä" Niko sanoo ja ojentaa vesipulloa minulle. "Ööh kiitos" sanon epäröiden. Huomaan Nikon haluavan sanoa vielä jotain, mutta hänen puhelimensa soi ennen sitä. Niko ottaa puhelimensa esille ja vastaa puheluun. Niko kävelee kauemmaksi puhumaan puheluaan. Olli tulee luokseni kysyen "Mikkä fiilikset?" minulta. "Vituttaa ku kauhee darra" vastaan Ollille. "Sama, mut ainakin tuli juhlittua ihan vitusti viime yönä" Olli sanoo naurahtaen. "Mmmh" mutisen Ollille. "Mä en tiiä mitä sun ja Nikon välil on tapahtunu, mut jos haluut jutella siitä jonku kaa niin mulle voit halutessas tulle. En halua painostaa tai mitään, mut haluun et tiiät sen" Olli sanoo minulle hetken hiljaisuuden jälkeen. "Kiitti Olli, mut kaikki on hyvin" valehtelen Ollille, koska en halua vaivata häntä. "ihan miten vaa.." Olli sanoo epäillen, mutta antaa asian olla. Huomaan Nikon palaavan takaisin meidän luokse puhelin korvallaan. Kuulen hänen lopettelevan puheluaan. "Juu mäkin rakastan sua. Pus pus nähää huomen" Niko sanoo ennen kuin lopettaa puhelun. Mitä vittua? Onko Nikolla joku toinen ollut koko ajan ja kaikki ne suudelmat ja hellät osoitukset on ollut vaan jotain Nikon omaa peliäkö? Miten hän kehtasi tehdä minulle näin? Tunne silmäkulmani kostuvan kyynelistä ja ryntään ulos pois muiden jätkien luota.

Helurei!

Tää luku on tylsä enkä yhtään ihmettele revin tän luvun kasaan kynsin ja hampain ku ei ollut mitään ideaa eikä motia kirjottaa tätä.. 😶😶😶

Sanon myös sen et koulunkäyminen on syvältä, koska koulusta tuleva ahdistus syö mut hengiltä.. 😓

Mitä mieltä te olette tän vuoden UMK:sta..? Kuka on teidän lemppari..? 

Mun lemppari on Cyan Kicks... On kuunnellu heidän musaa jo aijemmin ja voi luoja minkä slaagin mä sain ku sain tietää et ne on mukana UMK:ssa 😅😂😂

En tiiä kuinka aktiivinen tuun oleen, koska koulu... En tiiä kuinka tuun selviin hengissä, mut ✨pakko graindaa✨

Halauksia ja tsemppii niille jotka ovat sen tarpeessa ja kiitos kun luit! ❤️❤️❤️

Näkemiin!! :)