palava sydän// oleksi

44. ehkä se jää mysteeriski

Joonas pov.

Niko tuli meille. Huudan kun tultiin Nikon kanssa koulusta ja saavuttiin kotiin.
Selvä! Äiti huutaa.
Menemme Nikon kanssa huoneeseeni.
Makaamme sängyssä. Miks aina kun oon Nikolla tai Niko täällä nii maataan sängyssä lusikassa tai ollaan toistemme huulissa tai kauloissa kiinni?
Ehkä asia jää mysteeriksi.

Täällä ois ruokaa, nikollekkin riittää. Isä sanoo kun tulee huoneeni ovelle. Makaamme vieläkin nikon kanssa lusikassa ja elokuva päällä.
Joo. Sanon ja nousen Nikon kanssa ja raahaudunme alas.

Makaronilaatikkoa mikä ei olisi parempaa? Otan makaronilaatikkoa lautaselleni ja Niko tekee samoin.
Menemme keittiön pöydän ääreen syömään.
Joonas ollaan keskusteltu Nikon vanhempien kanssa että jos meillä on pitkä työ reissu niin voit mennä aina Nikon luo siksi aikaa, emme halua että Marjatta telkii sinut aina sinne kellariin. Äiti sanoo.
Kyllähän mä yksinkin pärjään oon mä sentään kohta 15 vuotias. Sanon.
No joo mutta meillä saattaa tulla kahden viikon työ reissuja. Isä sanoo.
Emme ihan usko että pärjäät kaksi viikkoa yksin. Äiti sanoo ja naurahtaa.
Otin ton loukkauksena. Sanon.
Kaikki naurahtaa.
Mitä te nauratte se ei ollut vitsi. Sanon.
Voi Joonas kun oot niin sini silmänen. Niko sanoo.
Mitä sä tolla tarkoitat ite oot kai sit viher silmänen. Sanon.
Se on vertailu kuva. Niko sanoo.
Miks ihmistä vertaillaan sen silmien väristä? Kysyn.
Se on rakas sanonta. Äiti sanoo.
Aika paska sanonta.. totean.

Sanoja 217

Enään 6🥦