"Oletko hermostunut tapaamaan tulevan sulhasesi?" Arian isä, Edward hymyili ja otti Arian käden omaansa. "Ehkä vähän", Aria vastasi.
"Älä huoli kultaseni, se sujuu varmasti hyvin", Edward katsoi suoraan Arian vaalean ruskeisiin silmiin, hänen hymynsä oli luottavainen ja hänen silmänsä kertoivat Arialle, että hänen pitäisi lopettaa murehtiminen. "Kiitos isä. Ja enhän minä tänään olekkan naimisiin menossa", Aria naurahti. "Niin, tämä on vain tapaaminen", hänen isänsä sanoi päästäen irti Arian pehmeästä kädestä. "Minun pitäisi käydä katsomassa Asheria. Hän kuitenkin tapaa tulevan vaimonsa tänään", Edward jatkoi ja rupesi kiipeämään ylös suuria portaita.
Aria lähti kohti ruokasalia, joka oli rakennettu linnan perälle. Hän tarvitsisi jotain syötävää ennen Bringhamien tuloa. Hän astui hämärästi valaistuun huoneeseen, jonka keskellä seisoi suuri pyöreä pöytä. Ruokasalissa ei ollut yhtäkään ikkunaa, vain suuri pyöreä reikä pöydän yllä, peitetty suurella lasisella kuvulla tai siksi Aria sitä aina kutsui. Arian mielestä tämä oli kaunein huone koko linnassa ja hänen oli aina pakko ihailla sitä, ennen alas istumista.
Vasta nyt hän huomasi kuinka täynnä pöytä oli kaikenlaisista ruuista, mutta Aria tyytyi pelkkään omenaan ja mangoon. Hän otti puraisun omenasta, lempeä ja makea maku tulvi hänen suuhunsa. Tämä saattoi olla paras omena, jonka hän oli ikinä syönyt.
Lopetettuaan syömisen hän päätti lähteä takaisin huoneeseensa, linnan yläkertaan. "Minunn täytyy tehdä näille hiuksille jotain", hän mutisi itselleen. Aria kipusi ylös pieniä kierreportaita, jotka olivat sioitettu ruoksalin kulmaan. Rappuset olivat erittäin vanhat, mutta jykevät, Arian piti nostaa mekkonsa helmoja, jottei vahingossa kompastuisi.
Aria istahti alas pöytänsä eteen ja katsahti itseään peilistä. "Mitä tekisin hiuksilleni tänään?" Hän kysyi, ottaen samalla harjansa pöydältä. Hän avasi yhden pöytänsä laatikoista ja otti sen sisältä muutaman läpinäkyvän hiuslenkin ja pudotti ne pöydälle. Aria jakoi hiuksensa kolmeen eri osaan yhden oikealle puolelle ja kaksi muuta vasemmalle. Hän teki vasemman pulisista osista kaksi ranskalaista lettiä ja pisti ne lopulta korkealle ponnarille muiden hiuksien kanssa.
"Ai, olettekin täällä", Aria kuuli pehmeän naisen äänen takanaan ja kääntyi katsomaan kohti ovea nähdäkseen yhden palvelustytöistä. "Pistin vain hiuksiani, olin juuri lähdössä. En halua häiritä työtäsi", Aria vastasi ja pakotti vienon hymyn kasvoilleen. "Kiitos kultaseni. Kerrothan miten Lilithin ja Sanderin kanssa kävi?" Palvelustyttä hymyili takaisin. "Tietysti, Onko sinulla mitään käsitystä missä veljeni on?" Aria kysyi. "olen pahoillani, mutta en ole nähnyt häntä", palvelustyttö vastasi. "Ei se mitään", Aria sanoi ja lähti huoneesta.
"Asher missä olet? Haluan puhua kanssasi!" Aria huusi pitkin käytäviä. "Mitä haluat?" Hän kuuli viimein lempeän veljensä äänen yhden oven takaa. Ovi huoneeseen oli painava ja avautui naristen. Aria näki veljensä seisovan ison peilin edessä, yrittäen saada pukunsa pysymään suorassa. "Kiva puku", Aria tokaisi. "Kiva tukka", Asher vastasi ja kääntyi katsomaan sisartaan.
"Mistä halusit jutella?" Hän jatkoi katsoen suoraan Ariaan. "Minua jännittää hirveästi, en pystynyt syömään edes kunnon aamiaista", Aria vastasi, siirtäen kätensä selkänsä taakse. "Ei se haittaa, minuakin jännittää. Äläkä ole huolissasi, pidän huolen, että kaikki sujuu hyvin. Sehän on vain lounas, ja lupaan etten aio jättää sinua yksin hänen kanssaan", Asher kertoi siskolleen ja astui vähän lähemmäs. "Kiitos Asher. Et tiedäkkään paljonko se merkitsee minulle", Aria vastasi hiljaa ja nojautui eteenpäin halaamaan veljeään. "Kiitos, että olet täällä minua varten", hän jatkoi, tuntiessaan Asherin kämmenet selällään. "Aina", Asher kuiskasi Arian korvaan, ennekuin päästi irti halauksesta.
