Timantteja ja rakkautta// Blind Channel & Y/n

"Tääki on lukossa!"

(Näkökulma: Y/n)

Herään aamulla kovaan kolisteluun. Se tulee varmaan keittiöstä tai sitten Joel ja Porko painii, joka on tapahtunut ennenkin joskus studiolla, kun he olivat ottaneet muutaman bissen liikaa. En kyllä ihmettele yhtään.. 

Nousen sängystä ja menen keittiöön. Ja niinkuin arvelinkin, pojat olivat tekemässä aamupalaa koko poppoolla. Pakko sanoa, että heidän touhunsa näytti hyvin oudolta. Ei siis mitenkään pahalla, mutta en ollut nähnyt tälläistä tapahtumaa ennen. Niko huomaa minut ja tulee luokseni hymyillen.

Niko: Huomenta!

Y/n: Huomenta!

Niko: Nukuttiko hyvin?¨

Y/n: Joo, mutta tää teidän häseltäminen herätti mut. 

Niko: Anteeks rakas. Me haluttiin tehdä porukalla aamupalaa. Mietittiin myös, että mentäis illalla laskettelemaan, kun sitten siellä ei välttämättä ole paljon porukkaa.

Y/n: Kuulostaa hyvältä.

Istun pöydän ääreen. Jätkät ovat tehneet munakasta, täytettyjä patonkeja ja puristaneet itse tuoretta appelsiinimehua. Ajatelkaa! Ihan itse. 

Jonkun ajan päästä jätkät saavat aamiaisen tehtyä ja hekin istuvat pöydän ääreen. Rupeamme syömään ja juttelemme kaikenlaista. En voi uskoa, että he tekivät tämän aamupalan. Ei sillä, että ruoka ei olisi hyvää, mutta jätkät eivät tee yleensä näin. 

Ruuan jälkeen menen huoneeseeni. Katson puhelintani, kunnes saan viestin. Viesti tuli tuntemattomasta numerosta. Aukaisen viestin, jossa lukee:

Minä olen jäljilläsi. Kun saan sinut käsiini, niin sinä ja kaverisi kuolevat!

Säikähdin hyvin paljon! En tiedä kuka hullu minua uhkailee. Minua alkoi pelottaa. En tiedä pitäisi minun kertoa pojille tästä vai jättää kertomatta. Päätän kuitenkin olla kertomatta. Ei meille kuitenkaan käy mitään. Haluan nyt vain nauttia ihanasta pienestä lomasta parhaitten kavereideni kanssa. En halua, että koko reissu menee mönkään yhden uhkailuviestin takia, josta ei voi sanoa varmaa onko viesti oikeasti joku uhkailuviesti, jossa ollaan tosissaan vai vitsaileeko joku minun kanssani. En myöskään ihmettelisi, jos ystävämme Porko tai Hokka olisi kaiken takana. Niin on käynyt ennenkin. 

Menen olo-huoneeseen, jossa kaikki muutkin ovat ja istun Nikon ja Tommin väliin. Niko ottaa minut kainaloonsa. Porko ja Joel pelaavat jotain peliä. Ei hyvänen aika! He pelaavat jotain pikkulasten peliä! 

Joonas: Voi vittu! Voi vittu! Vittu! Vittu! Vittu! Mä kuolin!!

Joel: No älä ota nyt tosissaan, mutta mä en kyllä kuole ikin- VOI VITTU MÄ KUOLIN TOLLE SAATANAN KARHULLE!

Tommi: Pitäiskö teidän tehdä jotain muuta, kun pelata sitä peliä, kun menee niin kovasti tunteisiin?

Joel: EI EI EI EI!! MÄ PELAAN TÄTÄ PELIÄ NIIN KAUAN, KUN MÄ VOITAN TÄN PELIN!!

Aleksi: Okei okei! Rauhassa!

Illalla

Olemme tehneet tänään paljon kaikkea. Esim pelannut eri lautapelejä, katsonut elokuvaa ja pitänyt yksinkertaisesti hauskaa yhdessä. Ja tottakai lämmitimme saunan ja otimme kovat löylyt. Niin ja Olli ja Niko tekivät jäätävän tempun. He hyppäsivät lumihankeen! Kaiken lisäksi Niko tuli halaamaan minua juuri sen jälkeen, kun hän oli hypännyt sinne! No tottakai siitä tuli lumisota meidän kahden välille ja minähän sen voitin! Jee!

Olemme juuri lähtemässä laskettelemaan. Puemme lasketteluvaatteet päälle ja tarkistamme, että mökissämme on kaikki ok. Olemme eteisessä.

Niko: Mä meen laittamaan jo nää laudat autoon.

Y/n: Juu.

Niko koittaa avata ovea, mutta se ei aukea.

Niko: Hei jätkät! Tää ovi ei aukee.

Olli: Anna mä koitan. Se voi olla lukossa tai jäässä.

Olli koittaa avata ovea, mutta se ei aukea millään. 

Olli: Tää ovi ei aukee! Ihan niinkuin tää ois laitettu ulkoa lukkoon! Menkää kokeilee takaovea aukeaako se.

Joel & Tommi: Joo.

Joel ja Tommi menevät tarkistamaan takaoven ja sekin oli lukittu ulkopuolelta. 

Joel: Ei helvetti jätkät! Tääki on lukossa!

Aleksi: Tää on varmaan joku vitsi. Kuka tän on nyt tehny?

Joonas: Luuletsä, että joku meistä on lukinnu kaikki ovet ulkoa, ettei me päästä täältä pois. 

Aleksi: No voihan se olla mahdollista! 

Y/n: Ei helvetti! Nyt me ollaan täällä lukkojen takana ja varmaan joku hullu tulee tap-

Olen juuri lopettamassa lausettani, kunnes muistan, mitä aamulla tapahtui.