Mitä saadaan aikaan, kun kaksi uutta alkua etsivää ihmistä löytävät toisensa? Iloa, rakkautta ja uusia kokemuksia mutta myös surua, pettymyksiä ja kateutta. Miten menneisyys vaikuttaa nykyhetkeen?
Sophia ja Hazel tapaavat molemmille tutussa kirjakau...
Moikka moi! Pitkästä aikaa julkasen muutaman uuden luvun Böckeristä tänne. Mulla ei vaan ole rehellisesti ollut pitkään aikaan inspiraatiota kirjoittaa juurikaan mitään. Ja syitähän on monia. Työ vie paljon energiaa ja olin melko alamaissa, kun en päässyt tänä vuonna opiskelemaan ja se jäi tosi pienestä kiinni.
Mutta nyt olen jo aikalailla hyväksynyt sen faktan, ettei tänä vuonna opiskelupaikka tärpännyt. Ensi vuonna uusi yritys. Tuohon opiskelupaikkaan olisi siis liittynyt paljon kirjoitus ja käsikirjoitus, ja koska en sinne päässyt, aloin epäilemään mun kirjoitustaitoja. Vaikka oikeasti tiiän, että ei ne pisteet mittaa mun omaa tapaa olla luova. Hakijoita oli paljon ja se oli odotettavissa.
Kesä on mennyt muuten ihan hyvin. Oon viettäny aikaa ystävien kanssa aina kun töiltäni kerkeän. Tuli myös sairastettua hetki sitten se legendaarinen korre ja kovana muuten olikin. Nyt kuitenkin oon jo melkein tervehtynyt, mutta kuukauden liikuntakielto kyllä pistää ärsyttämään.
Tulevana viikonloppuna oon lähdössä minilomalle Helsinkiin ja Tallinnaan. Odotan innolla, oon loman ja matkailun tarpeessa! Toivottavasti saisin niiltä reissuilta myös uutta inspiraatiota.
Mutta nyt olen löpissyt ihan tarpeeksi ja päästän sut uuden luvun pariin. Toivottavasti pidät! <3
---------
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
"Ollaanhan me ikuisesti yhdessä?" Natalia kysyy minun kosketellessani hänen hiuksia.
"Tottakai me ollaan." Vastaan.
Olen onnellinen, mutta jokin mättää. Kaikki on niin hyvin, että se tuntuu suorastaan siltä kuin minulla ei olisi oikeutta vaivautua enää mistään. Suljen silmät.
Mutta kun avaan silmät, minut ympäröi pimeys. En tiedä, missä olen. Havahdun kuitenkin siihen, että takantani kuuluu ääniä. Käännyn katsomaan ja näen Natalian kahden miehen vikittelemänä.
Huudan hänen nimeään, jolloin hänen huomionsa kiinnittyy minuun. Hän alkaa hymyillä ja menee entistäkin intiimin kiinni miehiin.
"Näiltä löytyy jotain mitä sulta ei." Natalia sanoo ja koskettaa toisen miehen rintakehää. Olen hämilläni, mutta tunnen kuinka näkymättömät kädet alkavat hiljalleen kuristaa kurkkuani. Laitan silmät kiinni ja toivon, että avatessani tilanne olisi toinen. Vaan ei ole. Nyt he ovat minua entistäkin lähempänä, mutta minä olen heitä pienempi. Tunnen ahdistuksen vain voimistuvan.
"Ei kukaan tuu sua haluamaan." Kuulen Natalian sanovan. Miehet virnuilevat ja se saa minulle erittäin epämukavan olon.
Alan kuulemaan ympäriltäni kaikkia niitä mahdollisia lauseita, jotka ovat saaneet minut alistumaan ja romahtamaan. Nyt ne äänet kuuluvat moninkertaisesti ja yritän peittää korvani niiltä. Se ei kuitenkaan auta ja äänet voimistuvat. Kyyneleet alkavat kasaantua silmiini ja huomaan nyt Natalian kääntävän minulle selkänsä. Hän lähtee pois ja monista huudoistani huolimatta hän ei enää huomaa minua.
