𝐾𝑒𝑠𝑎̈𝑦𝑜̈ // 𝑂𝑙𝑒𝑘𝑠𝑖

1. Laituri

Lukekaapa tuo description ennen ku lähette itte tarinaa lukemaan :)

Aleksi
On melkein keskiyö. Istun laiturin nokassa heilutellen jalkojani vedessä. On varmaan lämpimin kesäyö aikoihin.
Mun oli pakko tulla ulos rauhoittumaan. Mä en vaan jaksa enää kuunnella sitä jokapäiväistä huutoa kotona. Eiväthän ne huudot muhun kohdistu, mutta silti mä en jaksa sitä. Äiti ja isä alkoi riidellä pari viikkoa sitten. Mä en oo vieläkään saanut kunnon selitystä asiaan kummaltakaan, vaikka kuinka oon sitä yrittänyt udella kaikin mahdollisin tavoin. Ne on vissiin eroomassa. Kyllähän se sattuu, mutta mä tiedän että ne ei oo enää onnellisia yhdessä. Parempi että ne eroaa. Munkin pääkoppa sais vapauden niistä selkkauksista mitä ne toisilleen jakelee. Vaikka mä olisinkin omassa huoneessani, kuulen selvästi joka ikisen sanan mitä ne toisilleen sanoo. Eipä niiden riidat mitenkään niiden asioita eteenpäin vie, mollaa vaan toisiaan.

Mä havahdun mun ajatuksista kuullessani askeleet mun takaa. Käännyn katsomaan ja nään suurinpiirtein mun ikäsen pojan, jolla on kiharat hiukset ja melko täydellinen kroppa.
Täydellisellä kropalla mä meinaan urheilullista ja melko hoikkaa. Ottaisin mielummin sen kuin omani. En mä itseäni suoranaisesti vihaa, mutta en mä mun kropasta erityisesti tykkääkkään. Tosin en mä asialle jaksa mitään tehdä, kuten treenata, koska oon laiska. Yritän vaan elää sen tosiasian kanssa että mun kroppa ei oo täydellinen.
"Haittaako jos mä istun tähän?" poika kysyy varovasti ja osoittaa kohtaa laiturista mun vieressä. Pudistan päätäni vastaukseksi, ei huvita puhua. Poika istuu mun viereen ja laskee jalkansa veteen. Mä katson sitä edelleen. Täysikuun valo valaisee sen kasvoja aika kivasti.
"Mitä sä teet täällä tähän aikaan?" poika kysyy ja kääntyy katsomaan mua silmiin. Ihan kun olisin mun yksityisasioita sulle kertomassa idiootti.
"Kunhan oon rauhassa" vastaan ja käännyn katsomaan takaisin järvelle.
"Okei. Mikä sun nimi on?" se poika kysyy. Vittuako kyselet, mä sanoin haluavani olla rauhassa!
"Aleksi" vastaan melko tylyn kuuloisesti.
"Okei kiva. Missä sä asut?" se saatanan poika kysyy.
"Vittuako se sulle kuuluu?" vastaan ärtyneesti.
"Ai... anteeks. Sä et selkeästi pidä musta" poika sanoo alakuloisen kuuloisena ja sivusilmällä mä nään sen laskevan katseensa jalkoihinsa.
"Mä vaan en oo hirveen hyvällä tuulella. Kotona menee vähän paskasti" vastaan sille. Enhän mä tiedä kuka helvetti se on, joten en voi mennä sanomaan että pidänkö siitä vai en.
"Aa. Oon pahoillani" poika sanoo. En tiedä mitä se pahoittelee mutta en vaivaudu kysymään. Meidän välille laskeutuu hiljaisuus.
"Haittaako jos mä meen pienelle uintikierrokselle?" se poika kysyy.
"En mä tätä järveä omista" vastaan jälleen aika tylysti. Miksi se kyselee multa lupia sen tekemisiin? Eihän me tunneta.
"Heh... niinpä" poika sanoo kiusaantuneesti. Se vetää mustan hupparinsa pois ja jättää laiturille. Nyt sillä on päällään enää shortsit. Mun katse tippuu sen paljaaseen yläkroppaan vasten mun tahtoa. Yritän nostaa mun katsetta takasin sen kasvoihin, oikeestaan mielummin pois koko ihmisestä. Se tiputtautuu laiturilta veteen ja lähtee uimaan.
Eipä siitä enää seuraa olisi kun se tuolla sadan metrin päässä pulikoi. Päätän nousta ylös ja lähteä kotiin.

Sanoja: 444