hazel - byler tarina

|

tai "yökylä"

-

-

11.26 pm

"Ei . Ei todellakaan, Max" ruskea hiuksinen poika sanoi. Hänen poskensa punastuivat vain kun hän ajatteli ideaa.

"Älä viitsi, Will. Siitä tulisi mahtavaa"  Max sanoi anovalla äänellä, samalla kun hän laittoi oransseja hiuksiaan taakse.

"Jane, tue minua!" tyttö sanoi hänen ystävälleen, joka istui hänen takanaan sängyllä. Jane hymyili kirkkaasti ja laittoi hiuksensa korviensa taakse. "Minä uskon ,että siitä tulisi kivaa" Jane sanoi hiljaisesti ja kohdisti hymynsä Williin.

"Te kaksi olette ihan hulluja!" Will sanoi. Hän katsoi kahta parasta ystäväänsä. Molemmat heistä katsoivat häntä anovilla silmillä ja hänellä oli pieni hymy omalla naamallaan.

Se oli todella hullua, jopa törkeää.

Mutta oikeasti, miksi ei?

9.15 pm (eli aiemmin sinä iltana)

"Pizza on täällä!" Max huudahti, sekä hypähti sängylle Willin viereen. Hän heitti kuuman pizza laatikon keskelle sänkyä huolettomasti.

Hänellä oli päällään hänen sini-pinkki raidallinen pyjamansa. Hänen pitkät tuliset hiukset olivat auki ja vapaina, kuten aina.

Jane joka oli kiireinen lukiessaan lehteään laittoi sen sivuun, ja avasi laatikon sekä otti palasen pizzaa. Hänen vihreä flanelli paitansa oli työnnetty hänen mustiin verkkareihinsa. Hänen hiuksensa olivat takana ponnarilla.

"Olen ikävöinyt tätä!" Max huudahti ja pisti päänsä Willin olkapäälle. "Meidän pitäisi tehdä tätä paljon useammin!" Se oli hänen tunnuslause. He tekivät tätä joka ikinen viikonloppu.

Will nyökkäili silti. Hän otti palan pizzaa käteensä. Will laittoi kätensä Maxin hiuksiin ja sotki ne joka aiheutti sen ,että Max löi häntä hellästi käteen.

Ei tuntunut oudolta olla näiden kahden tytön kanssa. He olivat olleet hänen parhaat ystävät, hänen ainoat ystävät, alusta alkaen. Maailmassa ei ollut mitään mitä Will ei olisi voinut kertoa Maxille ja Janelle. He olivat perhe.

"Tulettehan te kaksi minun juhliin ensiviikolla?" Max kysyi samalla kun hän katseli ystäviään.
Tottakai!" Jane sanoi juuri samaan aikaan kun Will sanoi "Olisitko tosi järkyttynyt jos en tulisi"

"Miksi?? Byers, olet paras kaverini tarvitsen sinut sinne" Hän sanoi, ja Will hymyili kiusaantuneesti. "Mutta en tunne ketään, siitä tulee niin kiusallista!"

Vaikka Will oli asunut koko elämänsä Hawkingsissa, oli käynyt koulua kauempana. Kun uusi lukukausi alkaisi parin viikon päästä , hän tulisi vaihtamaan koulua Hawkingsin lukioon heidän toisena lukio-vuotenaan.

Hän oli väsynyt menemään pitkän koulumatkan bussilla joka aamu, ja toisekseen hän halusi olla lähempänä ystäviään. Hän oli todella yksinäinen hänen koulussaan.

"Se on hyvä mahdollisuus tutustua heihin, tulet viettämään seuraavat kaksi vuotta heidän kanssaan" Jane sanoi viisaasti. Will tiesi ,että Jane oli oikeassa mutta hän ei halunnut myöntää sitä itselleen. Will muutenkin vihasi isoja ihmisjoukkoja, ja olla uusi poika juhlissa kuulosti jotenkin pahemmalta kuin olla uusi poika ensimmäisenä päivänä koulussa.