Alive or only burning || OLEKSI

Luku 29

~Jari~

Istumme vaimoni kanssa sohvalla ja katsomme jotain sarjaa. Olimme äsken katsoneet elokuvaa ja nyt pojat menivät ylös. Kai he alkavat kohta nukkumaan, koska kello on jo 22.30. Nyt minulla on mahdollisuus selvittää, mitä ylhäällä tapahtui aiemmin.

"Rakas, mitä siellä ylhäällä tapahtui aiemmin, kun Aleksi huusi niin paljon?", kysyn. "Se oli sortunut viiltelyyn pitkästä aikaa ja puhdistin sen haavat. Se oli tosi surullinen, että sortu ja pelkäs et heitetään se nyt menemään. Syynä oli ilmeisesti Janeten teot. Kehotin häntä ottamaan Ollin mukaan ja puhumaan ainakin omalle terapeutilleen ja kuraattorilleen, kun on seuraavat ajat", Sari vastasi surullisen oloisena.

"Voi rakas, tuu tänne", sanon ja vedän Sarin kainalooni. "Kaikki järjestyy vielä ja älä syytä Janeten teoista itteäs. Ei se oo sun vika, et sun veljellä on sellainen lapsipuoli.", jatkan ja alan hieromaan Sarin hartioita. "Oot ihana, mä rakastan sua", Sari kuiskaa. "Mäkin rakastan sua", vastaan ja suutelemme pitkään.

Time skip

~Olli~

Heräsin aamulla painoon päälläni. Aleksi oli näköjään yöllä siirtynyt siihen. Paljonkohan kello on mietin, kunnes löydän vihdoin puhelimen käteeni. Se näyttä 6.30. Tänään on Launtai ja olemme lähdössä Aleksin kanssa kahdestaan Vihtiin. Menemme ensin junalla Espooseen, josta Aleksin ohjaajat hakevat meidät. Aleksi käy reissulla tapaamassa terapeuttiaan, sekä tervehtimässä vanhoja ohjaajiaan. Yövymme Aleksin vanhassa lastensuijekulaitoksessa tai onko se lastenkoti. Viivymme reissussa launtai-keskiviikko päivät. Tai no palaammme kotiin keskiviikkona.

Alan silittelemään Aleksin hiuksia, kunnes hän alkaa räpytellä silmiään. "Huomenta", kuiskaan. "Huomenta", Aleksi vastaa. "Pitäs nousta ja alkaa valmistautua. Bussi lähtee noin tunnin päästä", kuiskaan. Aleksi nyökkää, nousee ja alkaa pukemaan vaatteitaan. Laitoimme samanlaiset vaatteet. Koska edessä on pitkä junamatka puimme päällemme Joonakselta joululahjaksi saadut hupparimme. Ne ovat lämpimät ja ihanan kokoiset. Laitoimme molemmat myös mustat collarit, kellot ja muutamat korut. Kaulassahan meillä molemmilla on ne meidän toisillemme ostamat kaulakorut koko ajan.

Time skip Espooseen

~Aleksi~

Saavuimme juuri Espooseen. Nyt yritämme löytää sossujani täältä kaikkien seasta. "Aleksi täällä!", kuulen huudon ja näen hymyilevät kasvot, sekä huiskuttelua hieman kauempaa. Hymyilen ja vilkutan itsekkin. Lähdemme Ollin kanssa kävelemään sossujani kohti.

"Päivää ja kiva nähä taas", kuulen sossujen sanovan. "Päivää päivää" Olli vastaa. "Päivää ja samoin. Mulla on ollu kauhea ikävä teitä", kuiskaan ja tunnen kyyneleet silmissäni. Pian rutistun sossujen halaukseen. "Sullahan on vieraita mukana", Leo kuiskaa. Nyökkään ja vedän Ollin ja Rillan luoksemme. Ai niin Saimme luvan ottaa Rilla mukaan tänne, koska se auttaa minua paljon.

"Juu tässä on Olli. Kuten tiedätte sijaisveljeni ja nykyään poikaystäväni. Ja tämä pikkukaveri on Rilla. Se on kuulemma eniten mun koira, mutta kaikki sitä hoitaa. Saatin se kesällä", kerron hymyillen. "Oi kun ihanaa. Lähettäskö ajelemaan kohti Vihtiä? Jutellaan siellä vaikka lisää.", Isa sanoo. Nyökkäämme Ollin kanssa ja siirrymme autoon takapenkille vierekkäin.

~Olli~

Olimme ajaneet nyt hiljaisuudessa muutaman minuutin, kunnes tunnen Aleksin pään alkavan heilumaan. Painan sen hellästi vasten minua ja alan silittelemään Aleksin hiuksia. Hän näytti nukahtaneen. Jään vaan tuijottelemaan nukkuvaa poikaystävääni, kunnes havahdun siihen, että Leo kuiskaa "Ai Ale nukahti. Oottepa te sulosia". Hymyilen vain hänelle ja taidan itsekkin nukahtaa.

Herään kun joku sanoo "Herätys... Oltas perillä". Havahdun ja alan räpyttelemään silmiäni. Nousen hieman, johon Aleksikin herää. Hän katselee hetken ympärilleen, kunnes alkaa tärisemään ja haukkomaan happea. "Tota. Tiiän, et ootte hoitanut näitä Alen kohtauksia ennen. Mut voitteko oottaa ulkona ja antaa mun hoitaa tää tällä kertaa?", kysyn varovasti. "Juu, jäähän tuohon portaille oottamaan", Isa vastaa. Nyökkään hänelle kiitollisena.

"Aleksi rakas, kato mua. Hyvä just nuin. Nyt kokeile hengittää mun kansa samaa tahtia. Hyvä, jatka tuota. Kaikki järjestyy ja se menee ohi pian", kuiskailen. 10 min päästä Aleksi on jo rauhoittunut. "Kiitos Olli", hön kuiskaa. Suutelen häntä hellästi. "Haluutko kertoa mistä tuo johtuu vai mennäänkö ulos", kysyn. "Mennään ulos", Aleksi vastaa. Nyökkään ja nousemme autosta. Kävelemme Isan ja Leon luo portaille.

"Olli, ihana nähdä et saat Allun rauhoitettua ilman lääkkeitä nuin nopeaan. Ei onnistus meiltä", Leo sanoo. "Haluatko Ale kertoa, mistä tuo kohtaus johtu?", Isa kysyy. "Kai mulla vaan nousi muistot mieleen, koska niin tuttu paikka. Ja pelottaa miten meihin suhtaudutaan, koska mulla yksinkään ei ollu tääl kavereita. Mua vaan pelättiin tai muuten vaan syrjittiin", Ale kertoo varoen. Halaamme kaikki häntä tiukasti. "Asiat menee hyvin. Me ollaan sun tukena, eikö kukaan tee sulle mitään. Me pidetään siitä huoli", Leo kuiskaa. Suutelemme Aleksin kanssa. "Te ootte niin söpöjä", Isa kuiskaa, jonka jälkeen lähdemme yhdessä sisälle.

Sanoja: 696

Kiinnostaako teitä hypätä ajassa eteenpäin vai kuulla lisää tästä näiden reissusta täs tarinassa.
Jos tästä reissusta, niin mitä vois tapahtua. Muuta kun tuolla laitoksessa oleminen ja sen terapeutin näkeminen?

Muuten haluisin alottaa tänne kirjottaa jotain tarinaa, johon ei liity bc. Mut minkä tyyppisiä tarinoita tyypit lukee? (Esim. Fantasia, Romantiikka, jännitys yms...). Tai kiinnostaako ketään ylipäätään, joku perus tarina?