Rakkaus.
Jääkiekko.
Kaksi asiaa, mitä ei ole hyvä yhdistää. Varsinkaan silloin, kun tavoitteena on NHL.
Kuusitoista kesäinen Axel on pelannut lätkää koko pienen elämänsä ja jo monta vuotta hän on unelmoinut tietystä asiasta, nimittäin NHL kutsusta...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
𝐀𝐗𝐄𝐋
Tunnen miten hiki valuu mun otsalla, mutta en välitä. Seison aloituksessa keskiympyrässä ja töllään intensiivisesti kumista kiekkoa, joka möllöttää mun ja vastustajani välissä. Vilkaisen kulmieni alta vastustajaa, joka katsoo mua takasin ilmeettömästi. Kaikki muu mun ympäriltä unohtuu kokonaan. Kova taisto kiekon hallinnasta voi alkaa, kun peli käynnistyy.
Saan vedettyä kiekon sivummalle niin, että vastustajan maila ei kosketa siihen. Syötän sen automaattisesti vasemmalle laitahyökkääjälle, Jimille. Jimi saa kiekon nopeasti hallintaansa ja lähtee kuljettamaan sitä kohti vastustajien maalia. Se kuitenkin litistetään laitaa vasten, mutta se silti onnistuu blokkaamaan muut pelaajat. Jimi saa jotenkin syötettyä kiekon mulle ja pääsen läpiajoon. Maalivahti tuntuu tuijottavan mua suoraan silmiin jäätävällä katseella, mutta tällä hetkellä mua kiinnostaa vaan maalinteko. Lauon ja pettymys iskeytyy päin näköä. Voi vittujen kevät, kiekko lens suoraan maalivahdin patjoihin.
"Jätkät hei!" Koutsin ääni kuuluu kaukalon laidalta, kun se puhaltaa meiät paikalle. "Ei tää oo mitää peliä, te ootte ruosteessa", se sanoo ja katsoo meitä ilmeettömästi. "Meillä on peli kahen viikon päästä. Luuletteko te, että vastustaja antaa meille laiskotteluaikaa?" Koutsi kysyy korottaen ääntään. "Ihan vaan vinkkinä, että ei anna. Asennetta peliin nyt! Ymmärrättekö?" Se jatkaa saaden meiät vaan nyökkäämään.
Meiän valmentaja on aina ollu tiukka. Sen ilmiselvä motto on; 'kaikki tai ei mitään'. Jokanen meiän joukkueessa on saanu vähintään kerran koutsin vihat niskoilleen, kun on mokannu pelissä jotai. Toisaalta sen huuto on enemmän motivointia, kuin vihasta syyttelyä. Sillä on vaan omat tapansa motivoida pelaajia. Mutta on mun kyllä pakko myöntää, että sen tapa toimii.
"Hyvä. Vapareita, nyt!" Koutsi komentaa tiukasti ja saa meiät asettautumaan jonoon maalin eteen. Aika moni vetää sukkana sisään, mutta välillä joku läimäyttää ohi. Ennen mun vuoroa on vielä Veeti ja Ape, molemmat ihan kivoja jätkiä. Veeti vetää heti ekalla sisään, mutta Apen kiekko lentää suoraan maalin ylärimaan ja se joutuu laukomaan uudestaan.
Vihdoin on mun vuoro. Keskitän kaikki ajatukset maaliin mun edessä. Äänet sumenee mun ympäriltä ja ainoa mitä näen edessäni on maali. Tällä kertaa en aio epäonnistua, tällä kertaa teen maalin. Käännän mun kättä hieman parempaan asentoon ja lauon. Kiekko lentää suoraan verkkoon täydellisessä kaaressa. Jes!
Haen kiekon takasin itelleni ja luistelen taas vasta teroitetuilla luistimillani jonon perälle. On vaan niin ihana tunne tuntea jää allaan, se on jotenki rentouttavaa. Kaikki arkiset asiat unohtuu, kun mä pääsen jäälle. Kaikki paskat asiat tuntuu yhtäkkiä samantekeviltä, kunhan vaan oon kaukalossa.
Oon kokeillu pään nollaamiseen päihteitä, mutta mikään ei koskaan oo nollannut päätä samalla tavalla, kuin lätkä. Sitäpaitsi jos oikeasti haluun menestyä jääkiekossa, pitää pysyä nollalinjalla päihteiden kanssa. Ja mähän haluan. Päihteet heikentää kuntoa ja häiritsee elimistöä, joten se tietenkin vaikuttaa pelaamiseenkin.
