Rakkaus.
Jääkiekko.
Kaksi asiaa, mitä ei ole hyvä yhdistää. Varsinkaan silloin, kun tavoitteena on NHL.
Kuusitoista kesäinen Axel on pelannut lätkää koko pienen elämänsä ja jo monta vuotta hän on unelmoinut tietystä asiasta, nimittäin NHL kutsusta...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
𝐀𝐗𝐄𝐋
Vittu mä oon tyhmä.
Kun koutsi kysy mua ja jätkiä niille kattomaan peliä, niin oishan mun pitäny tajuta Aavan olevan täällä myös. Sehän hitto vie asuu täällä!
Mä vaan oon käyny koutsilla niin monesti ja se on aina asunu yksin, en mä osannu odottaa näkeväni Aavaa niitten olohuoneen sohvalla nukkumassa, leijonakuningas kakkosen lopputekstit telkkarissa pyörimässä.
Se näytti niin suloselta siinä isossa hupparissa ja hiukset sotkunutturalla, ihan sohvan nurkkaan käpertyneenä.
Se heräs ja mun pasmat meni ihan sekasin, mä vaan seisoin niitten olohuoneessa ja tuijotin sitä ku joku creepy stalkkeri. Se oli selvästi tosi hämmentyny koko tilanteesta. Kai mäki oisin jos oisin heränny siihe, et joku random äijä vaa seisois mun olohuoneessa tuijottamassa mua ku mä nukun.
Sit mä vaan hermostuksissani aloin sönköttää jotain siitä kansiosta, minkä koutsi lähetti mut ettimään. Mä puhuin ihan liian nopeesti, oisin ees vähä voinu yrittää käyttäytyy normaalimmin.
"Axel?"
Havahdun kun kuulen mun nimen. Ei perse, taasko?
"Mitä?" Kysyn ja siirrän mun lasittuneen katseen tyhjyydestä äänen suuntaan. Koutsi, Miko, Jimi ja Aava vaan kaikki tuijottaa mua ja mua alkaa hermostuttaa.
Jep, taas.
"Mikä sulla on?", Miko kysyy.
"Mitennii?" Kysyn vastaamatta kysymykseen ja toivon et saisin näin ohitettua ristikuulustelun.
"Oot kokoajan ajatuksissas", Jimi täsmentää siristellen sen vihreitä silmiä, mikä saa sen näyttämään entistäkin tuimemmalta. Nielasen näkymättömän möykyn mun kurkusta alas. "Sentää mulla on aivot joilla ajatella", heitän sille naurahtaen ja saan Aavan nauramaan.
"Hei! Älä koskaan syytä tyhmää ihmistä siitä että se on tyhmä. Ei se tyhmä voi sille mitään et se on tyhmä", Jimi virnistelee ja Miko hörähtää vierestä. Koutsi kattelee meitä päätään pudistellen, mut sen huulilla on pieni hymynpoikanen.
"Noniin pojat, peli alkaa..." Koutsi alottaa ja vilkasee sen rannekelloa. "...Parin minuutin päästä. Eiköhän siirrytä pelikatsomoon", se jatkaa.
Koutsin oikee nimi on Jarkko. Välillä mä unohdan, että sillä on nimikin. Mun puolustukseks voin sanoo, että ei kukaan meiän joukkueessa kutsu sitä nimellä, kaikki kutsuu sitä koutsiksi.
Saatiin aikasemmin kuningasidea tilata pizzat, koska ilmeisesti peliä ei voi kattoo ilman jotain mättöruokaa. Me ei oikein osattu päättää mitä me halutaan, joten otettin sit yhteiseks vähän kaikkee. Onneks mun ruuansulatus on sen verran nopeeta, et en liho hirveemmin, se saattais vaikuttaa pelaamiseen. Muutenki urheilen aika paljon, joten rasva palaa helposti.
