I'll Do It For You! [Olli & Aleksi] (1) [VALMIS] ✔️

8. Varovasti nyt

Timeskip pari päivää

Aleksi:

Mun olo kohentu pikkuhiljaa, oltiin lähdössä Ollin kanssa yllättämään jätkät treenikselle, ennen lähtöä otin särkylääkkeen että matka sujuisi ilman suurempia ongelmia.

"Noni, kengät on, takki on, puhelin ja avaimet.." Olli höpötti
"Autatko mun takin kiinni, tai et se jää vähän auki.." sanoin
"Niijoo, toi tuki ottaa kiinni.." Olli sanoi

Pian mulla oli kaikki tarvittava mukana ja lähdettiin hitaasti kohti hissiä, enhän mä todellakaan lähde portaissa vielä hillumaan.

En ollutkaan hetkeen käyny ihan ulkona asti, pari kertaa parvekkeella istumassa, että raikas ilma tuntui hyvälle.

Olli autto mut istumaan autoon, pari kertaa taisin irvistää kivusta. Pian lähdettiin tuttua reittiä treenikselle ja joku vartti niin ollaan perillä.

Hetkeä myöhemmin päästiin tuttuun pihaan ja tuttuun parkkiruutuun, nähtävästi kaikki oli paikalla. Olli autto mut autosta ja varmisti että mulla oli kaikki hyvin, nyökkäsin tuolle ja lähdettiin sisälle.

Ainoa ongelma mikä muodostu oli rakennus mistä puuttu hissi ja pitäisi päästä neljänteen kerrokseen, tästä tuli puuduttava kävely reissu.

Olli:

Hitto tää rakennus ja vielä hissitön, murahdin mielessäni. Tää olikin sitte Aleksille vähän haastavammat neljä kerrosta ylöspäin. Kokoajan kuljin Aleksin vieressä ja seurasin tarvitaanko taukoja. Viimein päästiin ylös asti, yllätys että meteli kuului rappuun asti.

"Pliis kato ettei noi runno mua.." Aleksi sanoi
"Todellakin, ei enää yhtään lisää särkyä sulle.." sanoin

Olli avasi oven ja samantien melu lakkasi, astuttiin sisään treenikselle, minä Ollin takana.

"Pöö, tultiin moikkaa teitä.." sanoin, Aleksi kurkkasi varovasti mun selän takaa.

"Little maaan!" Joonas huusi
"Tuu istuu tänne, ei me sua syödä.." Niko sanoi

Tässä vaiheessa Aleksi uskalsi tulla pois mun takaa ja liikuttiin yhdessä tuon kanssa sohvalle, jätkät katto vähän silleen et noinko kipee Aleksi oikeesti on.

"Varovasti hei.." Joel sanoi
"Älä vaan satuta ittees.." Joonas sanoi
"Noni, nyt istut siinä, jos tartteet jotaki ni joku hakee.." sanoin Aleksille

Vähitellen Niko ja Joel uskaltautu sohvalle istumaan, Tommi istui rumpujen takana, Joonas oli päätynyt lattialle Nikon eteen. Seurasin vähän kauempaa noiden juttua. Kai mä olin onnellinen että Aleksi pääsi taas jätkien luokse edes hetkeksi ja hetkeksi pois kotoa.

Kului useampi tunti ihan vaan jutellessa, yllättäen kun oltiin lähdössä Aleksi saikin vähän enemmän apuja että pääsi turvallisesti alas raput ja autoon istumaan.

"Te pärjäätte tästä nyt sit?" Niko kysyi
"Pärjätään, kiitti jätkät illasta.." Aleksi sanoi
"No tottakai, seuraavan kerran sitte ku oot paremmassa kunnossa.." Tommi sanoi
"No mut me lähetään, palataan.." sanoin

Joonas täräytti Aleksin puolen oven kiinni ja lähdettiin kotia kohti.

"Ei noi sua ihan tos kunnos oottanu, vaikka näki sillo videopuhelussa.." sanoin
"Nojoo, ehkä ei, mut kivaa oli.." Aleksi sanoi
"Mut kotiin nukkuu, kello vaikka mitä.." sanoin

Pian oltiin kotona ja Aleksi kävi nopeat iltatoimet mun avulla ja köllähti sitten peiton alle lojumaan, hetken tuo haki hyvää asentoa ja nukahti nopeasti. Nyt oli mun vuoro tehdä iltatoimet ja syödä nopeasti, sen jälkeen olin valmis Aleksin viereen nukkumaan.

"Hyvää yötä muru, nää kauniita unia.." sanoin ja annoin pusun tuon poskelle.

... ... ...

No, mitä tykkäätte? Haluutteko että jatkan? Vai onks tää ihan kuraa? Ideoita saa heittellä, pyrin pitää parin luvun eron julkastavan ja kirjotettavan välillä, joten saa ehdotella mitä vois tulla eteen <3

505 sanaa! Mentäskö eteenpäin? ;)