Will you still love me tomorrow?// Joel Hokka x Emma

Luku 2. Miten tää on mahdollista

Herään unisena tunnen lämpimät kädet ympärilläni. Varmaan taas joku random känni pano. Päätän avata silmäni, en meinaa uskoa niitä koska vieressäni makaa JOEL HOKKA siis Joel jotai olen ihaillut kohta 10vuotta. Päätän kääntyä hitaasti että Joel ei herää. Otan puhelimen pöydältä. Kello näyttää 11.20 oho... Katson puhelintani olen saanut moni monia viestejä mutta niitä kaikkia yhdistää sama lähettäjä Emmi.
"Ootko kunnossa?!?!"
"Kaikki ok?"
"Ootko elossa?"
"Vittu Emma vastaa"
"Soitanko poliisit?"
"Vastaa homo"
"MISSÄ OLET?!?!?!"
Päätän vastata hänelle lyhyesti "Joel hokan luona" Saan vastauksen todella nopeasti. "Kiitos vihdoin. Ei lähiks sä sen mukaan?" Emmi kysyy. "No vissii, mut mihin sä lähit Ollin kaa?😉😉" Kysyn Emmilitä. "Mun piti saattaa se kotiin, se oli aika kännissä. Sain sen numeron. Mutta en silti jäänyt yöks, toisin kun sä." Saan vittuilevan vastauksen Emmiltä. Sammutan puhelimen koska tunnen pistävän katseen selässäni.

Käännyn ja Joel katsoo minua suoraan silmiin se on ihanaa. Hän katsoo minua silmiin pitkään kunnes kysyy "huomenta. Mitä kello on?" "Huomenta. Se on noi 11.25" Vastaan.
"Oho kylläpä väsytti" Tuo vastaa. "Juu no nii väsytti." Naurahdan. "No olihan siihen syynsä." Hän sanoo ja vinkkaa silmäänsä. Sulan tuolle miehelle. Hei ei Emma sä oot sen fani. Miten tää on mahdollista?? En pysty vastaamaan mitään tuolle ihanalle miehelle katson vain hänen kaulaa ja sitten hän silmiään hymyillen. Huomaan miten hänen silmät putoavat huulilleni ennen kuin huomaankaan Joel yhdistää meidän huulet. Se on ihanaa.

Time skip 30min:

Olemme syömässä Joelin kanssa aamupalaa. Kunnes saan Emmiltä viestin "Ruoka reissu klo 13.00 TULE AJOISSA" ruoka reissulla hän tarkoittaa että menemme ostamaan ruokaa keikan jonotusta varten. Haluamme aina eturiviin mut nyt haluan sinne todella paljon. Naurahdan Emmin viestille ja vastaan hänelle "Okei mä lähen sit iha just himaa et ehin. Monelta mennään jonottaa?" "Oisko jossain kolmen aikaan?" Saan vastaukseksi. Olen niin keskittynyt viesteihin että en edes huomaa että Joel on kävellyt taakseni. Hän nojaa olkapäähäni ja sanoo "Että sellaset suunnitelmat tytöillä." Naurahdan ja sanon vain "Sellaset"

"Mun pitää varmaa lähtee ku pitää olla ajoissa. Emmi aina huutaa mulle jos oon myöhässä." Sano Joelille. "Aa joo haluutko vaikka lainaa mun jotain hupparii ja lökäreitä kun sulla on vaa pelkkä mekko ja toi ohut takki mukana?" Joel kysyy minulta "Aa joo ehkä mä voisin" Vastaan hänelle.
Puen vaatteet päälleni. Kerään myös tavari. "Mä voin heittää sut vaikka sinne kauppaa että sen Emmin ei tarvii venaa sua." Joel sanoo. "Kiitos Joel kiitos" Vastaan hänelle todella kiitollisena. Päätän laittaa viestiä Emmille.
"Joel tuo mut sinne. Nii oota siellä parkkihallissa oon vähän ajan päästä siellä."
"No hyvä. Mutta oot silti selityksen velkaa."
"Joo joo moikka"
"No Mo"

Istun Joelin auton valkoisille penkeille, hän käynnistää auton ja lähtee ajamaan kauppaa kohti. Matkalla hän laittaa kätensä reiteni päälle. Minun kasvoille nousee puna yritän peittää sen mutta en pysty.
Saavumme parkkihalliin. Olen jo nousemassa auton kyydistä kunnes Joel sanoo "Emma" "Niin?" Kysyn hieman arasti olen ihan varma että hän katuu sitä mitä viime yönä tapahtui. "Nähäänkö me uudestaan?" Hän kysyy totisena. "Jos se on musta kiinni niin nähään." Hymyillen hänelle pienesti. "No sit sä tarviit tän" Hän sanoo ja antaa minulle lapun missä on hänen numero ja siinä lukee "soittele;)" Alan hymyilemään ja sanon "soittelen" Astun ulos autosta mutta sitten näen vähän matkan päästä Emmin murhaavan katseen. Nyt on mun aika juosta.

---------------------------------------------------------

Heti perään toinen luku. Sanoja on 543:))