R.A.B

Luku 1 - Sirius palaa kotiin (kesä 1972)

Regulus Arcturus Musta istui huoneensa ikkunalaudalla polvet koukussa. Hän tuijotti ulos hieman pölyisestä ikkunasta, jonka toista puolta sadepisarat piiskasivat raivokkaasti. Sateen ääni rauhoitti pientä mustahiuksista poikaa, oli aina rauhoittanut. Hän ei tiennyt mistä se johtui, mutta jostain syystä kaikki se lotina ja loiske olivat musiikkia hänen korvilleen. 

Regulus siirsi katseensa sormiinsa ja vilkaisi sitten nopeasti ympärilleen varmistaakseen, ettei kukaan vain ollut huoneessa. Tämän jälkeen hän uskaltautui puraisemaan täydellisesti leikattua kynttään, mutta sen tehtyään hän järkyttyi. Hänen äitinsä raivostuisi, jos näkisi virheellisen kynnen. Siispä Regulus laskeutui kylmälle puulattialle, kiiruhti tumman lipastonsa luokse ja kaivoi esiin valkoiset silkkihansikkaat. Hän sujautti ne käsiinsä ja palasi takaisin ikkunalaudalle. 

Walburga Musta oli Regulus ja Sirius Mustan sydämetön äiti. Nainen oli tiukka ja julma, eikä epäröinyt satuttaa omia lapsiaan, jos he olivat tehneet jotain väärää. Tuolla kolkolla naisella oli vaalea iho ja tummat hiukset, jotka olivat usein tiukalla nutturalla. Kukaan ei olisi pystynyt pitämään katsekontaktia hänen harmaiden silmiensä kanssa paitsi ehkä Albus Dumbledore. Walburgan pitkät sormet olivat luisevat, eikä niiden kosketus tuntunut mukavalta. 

Regulus mietti, mitä kello mahtoi olla. Hän oli odottanut koko pitkän aamun, milloin he lähtisivät King's Crossin juna-asemalle hakemaan Reguluksen isoveljeä Sirius Mustaa kotiin. Tämän ensimmäinen lukuvuosi Tylypahkan noitien ja velhojen koulussa oli päättynyt tänään. Mustan perheen nuorin jäsen ei ollut koskaan ikävöinyt ketään yhtä paljon kuin veljeään kuluneen vuoden aikana. Hän ikävöi Siriuksen lämpimiä haleja, Siriuksen laulua, no...kaikkea, mitä Sirius teki. 

Monilta tunneilta tuntuneen ajan jälkeen kolea naisen ääni viimein kutsui: "Regulus, tänne ja heti. Lähdemme hakemaan sen pikku naskalin kotiin!"

Regulus ryntäsi ulos huoneestaan, mutta hidasti askeleitaan tullessaan portaikkoon, ettei hänen vanhempansa näkisi hänen juosseen. Tultuaan eteiseen, Walburga kampasi hänen pörröttyneet hiuksensa ja puki hänen ylleen pitkän mustan takin, vaikka oli kuuma aurinkoinen päivä. 

"Näytä hampaasi", Walburga vaati ja niin lapsi avasi suunsa paljastaakseen valkean hammasrivistönsä. "Hyvä, täydellisen valkoiset", nainen jatkoi.

Orion Musta tutkaili kävelykeppiään, jossa oli hopeinen pää. Hän ei olisi oikeasti tarvinnut sitä vielä tässä iässä, mutta hänen mielestään se soveltui hyvin vanhemman poikansa kurittamiseen. Viime jouluna Sirius oli saanut huomata, ettei kannattanut mainita sanaakaan Rohkelikosta tai sen tupalaisista, mikäli ei halunnut joutua kävelykepillä lyömisen kohteeksi. 

***

Kolmikko sujahti tiilimuurin lävitse laiturille 9 ja 3/4, joka kuhisi velhoja ja noitia. Vanhemmat ottivat lapsiaan avosylin vastaan, siis melkein kaikki paitsi jotkut Mustien kaltaiset noidat sekä velhot. 

Regulus tähyili ympärilleen nähdäkseen vilauksen pitkät tummat hiukset omaavasta veljestään. Poikaa ei kuitenkaan näkynyt missään, joten tuo pikku poika kääntyi vanhempiensa puoleen. Hän empi hetken, mutta puhui sitten:

"Missä Siri on?"

"Hän tulee kyllä. Äläkä sitten näytä innostuneelta hänet nähdessäsi", Orion murahti.

No, kuten arvata saattoi, Regulus ei totellut isänsä käskyä. Siriuksen astuessa ulos Tylypahkan pikajunasta, hänen kasvoilleen nimittäin levisi hymy ja hän lähti juoksemaan innoissaan kohti isoveljeään. Regulus heittäytyi Siriuksen käsivarsille haudaten kasvonsa tämän rintakehään.

"Hei Reggie", Sirius tervehti vastatessaan pikkuveljensä halaukseen. Hän kuitenkin päästi irti nähdessään vanhempansa, jotka kävelivät heitä kohti. Hänen kasvonsa valahtivat varsin kalpeiksi ja hän painoi katseensa maahan.