Mieli

14. enkai minä kuole?

Istuin vessanpöntön kannella. Toivottavasti isällä ei olisi hätä vessaan. Meillä ei olisi muuta vessaa kuin tämä. Olin alasti. Juuri tullut suihkusta. Katsoin ranteitani. Verisuoneni erottuivat nyt paremmin kuin ennen suihkua.
Oliko minulla verenmyrkytys?
Enkai minä ollut kuolemassa?
Katsoin sinivihreitä juovia ihollani, ne näyttivät tummemmilta kuin yleensä.
nyt aloin tuntemaan sykkeen ranteessani. Eikai tämä ollut verenmyrkytys?
Kuolisinko minä?
katsoin itseäni peilistä. Itkin.

Mahaani alkoi koskea. Oikeaa puolta.
Eikai minulla ollut umpilisäkkeen tulehdus?
Minun pitäisi päästä äkkiä lääkäriin.
Jos umpilisäke puhkeaisi, tulisi vakava vatsakalvontulehdus.
Sitten minä kuolisin.
Itkin enemmän.

Istuin suihkun lattialle.
Tuntui kuin huone olisi pienentynyn ainakin kaksi kertaa pienemmäksi.
Katto oli niin lähellä.
Seinät niin lähellä.
Kurkkuani alkoi kuristaa.
Tunsin paineen rinnassani.
Aloin täristä.
Hengitin vain pinnallisesti.
Näin oli käynyt ennenkin. Yleensä kun minulle oltiin huudettu.

Ja taas, niinkuin aina, rauhotuin yhtä nopeasti kun kaikki oli alkanut.

Tämä oli ahdistukseni.
Ahdistukseni sai minut pelkäämään kuolemaa.
Ahdistukseni esti minua hengittämästä. Ahdistukseni kuristi minua kurkusta. Ahdistukseni sai minut tärisemään.
Ahdistukseni siirsi seiniä ja kattoa niin lähelle minua, että jopa ahdistus ahdisti minua.

En ollut kuollut, taaskaan, vaikka olin pelännyt sitä kuollakseni.