Remember? (1D fanfiction in finnish)

2

Herään kun aurinko paistaa verhojeni välistä kasvoilleni. Nousen hymyillen sillä tänään etsisin työpaikan ja toivon saavani myös muutaman ystävän.

Menen kylpyhuoneeseen harjaan hampaani ja menen sitten suihkuun. Olen aina pitänyt urheilusta, joten minulla on ainakin omasta mielestäni hyvä vartalo. Tulen suihkusta,  valitsen vaatteeni, sekä meikkaan kevyen meikin. Kävelen keittiöön ja otan omenan laukustani, johon se oli jäänyt eiliseltä. Tänään pitäisi käydä kaupassa ja samalla voisin katsella niitä työpaikkojakin. Haen laukkuni, laitan kengät jalkaani ja  otan puhelimeni pöydältä.

Kävelen kauniissa puistossa ja ihailen sen rquhallisuutta. Puita on paljon, linnut laulavat, aurinko paistaa, ruoho on kauniin vihreää ja kaiken keskellä on kaunis pieni joki. Pysähdyn sillalle joka ylittää joen. Huomaan pienen kahvilan puiston reunassa ja päätän mennä sinne aamukahvilleni.

Menen kahvilan sisälle ja huomaan ilmoituksen, jossa haetaan myyjää kassalle. Hymyilen itsekseni sillä olisi ihana saada täältä työpaikka kesän ajaksi ja vielä näin nopeasti heti muuttoni jälkeen. Tilaan ensin kahvini mustana ja juon sen kaikessa rauhassa ennen kuin kysyn vapaasta paikasta kahvilan työntekijältä.  Pääsen heti tapaamaan paikan  omistajaa joka sattuu olemaan hyväksi onnekseni paikalla.

"Hei", sanon kun astun toimistoon jossa ilmeisesti omistaja istuu tuolillaan turhautuneen näköisenä.

"Hei, olen Natalie, paikan omista", nainen sanoo hymyillen ja nousee kättelemään minua.

"Mä oon Jane Brazel", sanon myös hymyillen. "Tulin kysyy tost työpaikasta mist oli ilmotus".

"Luojan kiitos!", Natalie  hymähtää. "Oon tarttenu tänne jo pitkään uutta työntekijää kassalle, kun entinen jäi eläkkeelle. Jos haluat voit aloittaa työt jo huomenna ".

"Käy, käy todella hyvin", melkein huusin hymyillen.

"Tule siis tänne 7.45 niin näytän mitä työtehtäviisi kuuluu. Normaalisti työsi alkavat klo 8 ja lauantai ja sunnuntai ovat vapaata." Natalie sanoo hymyillen.

"Tuonko jonkinlaisen hakemuksen tai jotain...?", kysyn kun olen jo lähdössä.

"Ei tarvitse, uskon että sovit työhön hyvin ", Natalie naurahtaa.

Kävelen lähellä olevaa kauppaa kohti ja mietin kuinka helposti sain työpaikan läheltä kotiani, näin lyhyessä ajassa ja pääsen aloittamaankin jo seuraavana päivänä.  

Astun sisälle kauppaan ja rupean keräämään tarvitsemiani ruokatarvikkeita koriini. Hedelmiä, vihanneksia, mehua sekä kaikkea mitä uskon tarvitsevani tulevina päivinä.
Kun olen valitsemassa mitä salaatin kastiketta ottaisin, näen sivusilmällä tutun henkilön, joka on juuri kääntymässä kylmähyllyille.

"Niall", huudahdan ja otan hänet kiinni muutamalla juoksuaskeleella.

"Ai, moi Jane. Mitäs kuuluu?" Niall kysyy hymyillen kun on tunnistanut minut.

"Moi", vastaan hymyillen, sillä olen iloinen nähdessäni jonkun tutun. "Joo tota mulle kuuluu ihan hyvää ja oon ihan super ilonen mun muutosta. Mitäs sulle kuuluu?

"Sitä samaa mitä sullekkin, eli hyvää. Mustakin on kiva nähä sua, mut mun pitää nyt mennä sillä mun frendi oottaa mua, ni nähäänkö joku päivä ja mennään vaik kahville juttelee?"

"Joo tottakai. Jos sä laitat vaikka viestii sit myöhemmin?" Kysyn yhä hymyillen.

"Joo sopii", Niall vastaa "Nähään."

"Nähään", sanon ja käännyn takaisin valitsemaan salaatin kastikettani.

~~~~~~~~~~~

Kun pääsen kotiin puran ostokseni hyräillen jotakin kappaletta joka on jäänyt päähäni soimaan. Napsautan pienen radioni päälle jonka olen asettanut keittiötasolleni.

Katson kelloa ja huomaan sen olevan vasta neljä iltapäivällä joten päätän lähteä vielä ulos, kun nyt on vielä niin hyvä sääkin. Laitan valkoiset converset jalkaani, otan kangaskassini, jossa on kaikki tarvitsemani ja astun ulos auringon paisteeseen. Kaivan laukustani aurinkolasini ja lähden kävelemään päättömästi Lontoon katuja.

Pian löydän itseni stradivariuksesta katselemasta ihanaa kesämekkoa, ja siihen sopivia kenkiä jotka ovat aivan mekon vierellä. Päätän kokeilla mekkoa sekä kenkiä, sillä ne eivät ole hirveän hintaisia ja tiedän, että minua tulisi häiritsemään jos en sovittaisi tuota mekkoa.

Sovituskopissa ilahdun, sillä mekko on täydellinen vartalolleni ja kengät ovat aivan ihanat. Astuessani ulos sovituskopista huomaan aivan ihanat revityt farkut ja lähes kipitän niiden luokse, etsin oman kokoni ja palaan sovituskoppii. Täydelliset.

~~~~~~~~~

Istun huokaisten kahvilan pöytään lämmin kuppi kahvia kädessäni ja asetan ostokseni viereiselleni penkille. Valitsin kahvilan nurkassa sijaitsevan pöydän, jotta pystyn katselemaan muiden ihmisten menoja.

"Saako tähän istua?" Joku kysyy ja herättää minut ajatuksistani. Nostan katseeni ylös kahvistani ja huomaan noin minun ikäiseni tytön seisovan pöytäni vierellä kysyvä ilme kasvoillaan.

"Joo toki", vastaan hymyillen.

Tyttö istuu minua vastapäätä olevalle paikalle ja hymyilee minulle.

"Clara", tyttö, Clara, esittäytyy ja ojentaa kätensä pöydän yli.

"Jane", kerron nimeni hymyillen ja tartun hänen käteensä. 

--------------

Joo tota... en oo tyytyväinen itteeni sillä en oo kirjottanu tätä tarinaa muuta kun ton ekan luvun ja täsätkin tuli näin lyhyt.

Oon tosi pahoillani, ja joku saattaa huomata et näitten lukujen julkasuväli on kaks vuotta, mut se johtuu siitä, että unohin tän käyttäjän salasana ja löysin vähän aikaa sitten sen... joten yritän nyt kirjottaa tätä useemmin ku kerran kahes vuodes ;)