Veitsenterävä • Minsung

3. Ootko joki Egyptissä?

Minhon pov

Heräsin noin kello 7.17 siihen että joku raotti verhoa. Nostin päätäni ja siinä seisoi Jisung. Mitä hemmettiä oli käyny?

- Huomenta, mitä tapahtu? Kauanko nukuin? utelin ja Jisung istui sängyn reunalle.

- Olit humalassa, nukuit ehkä 13h. Onneks on lauantai ettei tarvii mennä kouluun, Jisung huokaisi. Otin puhelimeni ja avasin Instagramin. Chan oli nyt jo ehtinyt laittaa viestiä.

Chan: moro, haluisitko tulla porukalla meille? mulla on tosi tylsää, Hyunjin ja Changbin on tulossa ainakin

Minho: joo voin tulla, voiks Jisung tulla myös?

Chan: joo voi tietysti, kysyn viel Seungminii, Jeonginii ja Felixiä! tiiän et kello on vasta 7.20, mutta meillä voi hengata tietty koko päivän.

Minho: ok mut ei juomia, mä olin kuulemma humalassa eilen illalla enkä haluu et se toistuu ainakaa hetkeen

Suljin Instan ja nousin ylös. Mulla oli tietenkin samat vaatteet mitä eilenkin, eli myös yhä se Hyunjinin paita. Voisin palauttaa sen tänään.

- Hetkonen.. sanoit että olin humalassa? En kai mä vaan sanonut mitään outoo? Viimeks mä sanoin vaikka ja mitä, sanoin kiusallisena.

- Et, et tietenkää, Jisung totesi mutta en ihan uskonut. Tuli jälleen kiusallinen hiljaisuus.

- Mä voisin lähtee tästä, halusin vaan varmistaa ettei sulle käy mitään, Jisung sanoi ja nousi ylös.

- Oota! Chan kysy, jos mentäis porukalla sen luo. Ainaki Changbin ja Hyunjin tulee, ja ehkä Seungmin, Jeongin ja Felix. Haluutko tulla mukaan? kysyin toivoen myönteistä vastausta.

- Niih, no mikä ettei. Mennäänkö heti? Jisung kysyi ja ilahduin. Nousin ylös ja nappasin vaatekaapistani ensimmäisen paidan joka tuli vastaan. En vaihtanut sitä vielä, koska Jisung oli yhä huoneessa. Vaihtaisin sen varmaan Chanin luona. Lähdimme ulos ja kävelimme joen rantaa pitkin Chanin talolle. Chan asui omakotitalossa aika Seoulin keskustassa. Oli lauantaiaamu ja kello oli niin vähän, että kaduilla oli erittäin hiljaista. Teoriassa olisimme voineet riehua ihan kuinka paljon vain haluaisimme. Kun pääsimme Chanin talolle, koputimme ja oven avasi Hyunjin. Kävelimme sisään ja olohuoneessa olivat Changbin, Felix ja Chan. Menimme seuraksi ja jäimme odottamaan Jeonginia ja Seungminia. Tässä vaiheessa vihdoin vaihdoin paitani Chanin kylppärissä ja annoin Hyunjinin lainaaman paidan takaisin. Kun tulin takaisin olohuoneeseen, pojatkin olivat jo ovella; valitettavasti juomien kera. 

- Ei juomia tänää, Minho veti eilen kännit, Chan puhui suoraan sydämestä ja minä vähän naurahdin. Juomat laitettiin sitten syrjään ja aloimme pelata Mario Karttia ja laulaa karaokea. Changbin huusi täysiä talossa "listen to my heartu beatu" ja se vähän nyt sattui korviin, mutta ei sillä nyt väliä, kun oli hauskaa kuitenkin. Pelattiin erilaisii lautapelejä, naurettiin, tanssittiin jotain ja naurettiin lisää. Kun kello lähestyi yhtätoista, Jeongin sai idean.

- Haluutteks mennä keilaa? Se halli aukee kai puolen tunnin päästä, niin ehdittäis kävellen hyvin, hän tokaisi. Kaikki pitivät ideasta, joten lähdimme kävellen hallille.  Hallille saavuttuamme kello oli noin 11.23, joten jouduimme odottamaan vielä seitsemän minuuttia. Joku tyttö ja hänen kaveriporukkansa olivat myös odottamassa hallin aukeamista, ja he katselivat meitä hihittäen. Yksi vinkkasi silmää, ja sain melkein oksennusrefleksin, joten vastauksena pyörittelin silmiäni takaisin. Tyttö ei kuitenkaan lopettanut, joten käännyin Jisungin puoleen.

- Halaa mua, kuiskasin hänen korvaansa. Tuo näytti hämmentyneeltä, joten selitin miten tuo joku tyttö yritti flirttailla. Tällöin Jisung tarttui minuun ja kietoi kätensä ympärilleni, jolloin tyttö mulkaisi meitä ja alkoi supattaa ystävilleen. Kun Jisung vihdoin päästi irti, meidän porukkamme pojat olivat hieman hämmentyneitä.