Kai enkelikin itkee joskus
Kaapii sormillaan kyyneliä,
Sydän täytettynä tuntemattomasta surusta
Koska se loistaa niin kirkkaasti,
että joskus se sokaisee myös itsensä
Jos kipu on niin julmaa,
Ei se jaksa enää rakastaa
Kai enkelikin kompastuu,
Ja saa haavoja polviinsa
Eikä se aina jaksa nousta,
Tai lentää siivillä kotiin asti
Miten joku yksin,
voi tehdä metallista lasia?
Miten se voi henkäyksellä,
Muodostaa lasinsiruja?
Onko enkeleitä olemassa?
Kun on kylmä ja kolea,
Ovatko ne oikeita,
Jotka puhaltavat kädet lämpimiksi
Pakkaselta
Miksi niin kaunis
maistuu niin pahalta?
Miten meistä tulee pelottomia,
Laskemaan aseemme,
Turvaamaan itsemme toistemme luodeilta?
- tinanoita
