17-Vuotiaan Miken elämä muuttuu täysin kun hän saa tietää menneisyydestään ja kokee sen kauhuna.
Ja jos joku kysyy niin kyllä, tämä on dreamcore/weirdcore tarina.
Minusta tuntui, että oli liian myöhäistä tulla taas järkeväksi. Minusta tuntui, että en enää heräisi. Toivoin, että olen vain ehkä saanut liian vähän unta, mutta toiveet eivät nyt auttaneet. Jos totta puhutaan, niin haluaisin olla mielummin täällä normaalisti, kuin tulemassa hulluksi "unista" kotona. Sen jälkeen kun kaikki meni mustaksi, ja olin hukkunut pallomereen, niin heräsin paikasta, jossa oli paljon uima-altaita. Olin allerginen kloorille, mutta vesi oli samanlaista, kuin lasinkirkkaassa järvessä, paitsi vesi oli kuumaa. Vaatteeni eivät edes kastuneet, kun uin vedessä. Mutta missä oli Abby? Kaiken järjen mukaan hänen pitäsi olla täällä. Vaikka täällä ei ollut mitään uhkaavaa, niin minua pelotti. Lähdin kävelemään altaiden välistä laattalattiaa pitkin. Ilmakin oli lämmin. Alkoi kuulua ääniä, mutta luulen, että se on vain minun askeleet märällä lattialla. Kävelin noin 20 minuuttia, kunnes löysin portaat, jotka menevät veden alle.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Päätin mennä portaita alas, ja huomasin, että voin hengittää veden alla. Se tuntui hiemän överiltä, mutta olin kiitollinen siitä. Portaat toivat minut samankaltaiseen, mutta eri paikkaan.
