Sinisenmeren vampyyrit

Sininen sumu

Viikko on kulunut siitä, kun näin ne silmät unessani. Tällä hetkellä syön yksin kinkkuvoileipää koulun ruokalassa. Olen minäkin säälittävä.

Mieleni on pimeä ja tyhjä. Päässäni pyörii vain ne silmät. Yhtäkkiä ajatukseni keskeyttää korvia satuttava kikatus selän takanani. Käännyn ympäri ja siinä näen arkkiviholliseni ja hänen kolme kätyrinsä.

Omg Luna! Pidätkö joka päivä noita samoja vaatteita? Onko vanhempasi toissä edes? Hän sanoo ja kääntyy nauraa kätyreilleen.

Mitä se sua kiinnostaa mitä mä puen Aliisa? Missä sun vanhemmat sit on töissä? Sipsitehtaalla?

Alaks sä haastaa mua Luna, hän sanoo ja astuu askeleen lähemmäs minua.

Voisin, mutta musta tuntuu et sun iso egos on mulle vähän liikaa.

Aliisa nyökkää päällään suuntaani ja kaksi hänen kätyriään tulee vierelleni ja ottaa käsistäni kiinni. Ennenkun kerkeän kissaa sanoa he ovat vetäneet minut jo tyttöjen vessoille.

Aliisan kätyrit päästävät irti käsistäni, niin että seison nyt kahden metrin päässä heistä ja he oven edessä, jotta en pääse pois.

Mitäs nyt sanot Luna? Tapellaanko vai riittäkö et me vain hakataan sut?

Vou Aliisa. Ootko ikinä miettinyt onko sulla vihanhallintaongelmia? Heitän takaisin.

Nyt riitti. En jaksa kuunnella tuota pikku noitaa.

Aliisa kera kätyreiden alkaa kävellä minua kohti.

Menen paniikkiin, kunnes huomaan vessan oven alta tulevan sinistä sumua. Se tulee koulun käytävältä.

Aliisa ja kätyrit huomaavat sumun myös ja pysähtyvät.

Kaikki jähmettyivät kunnes huomaan kuin silmissäni sumenee. Sivusilmälläni huomaan kuin Aliisa ja kätyrit kaatuvat vessan lattialle.

Pian jalkani väsyvät ja vajoan lattialle muiden viereen.