Prisca "Ophis" Curtis | epilogi

8 0 0
                                    

Nyt se oli ohi. Peilimaailmarituaali oli luojan kiitos onnistunut ja aivan oikea, normaalisti käyttäytyvä sekä kirjoitustaidon omaava Elias Mustang oli päässyt takaisin tähän todellisuuteen johon hän kuuluikin. Prisca veti syvään henkeä, irrotti otteensa molemmilla puolillaan seisovien akatemialaisten käsistä ja kääntyi katsomaan koko joukkoa ylpeähkö mutta samalla väsynyt ilme kasvoillaan.

"Kiitos... Viekää Elias lepäämään ja muistakaa pitää itsestänne sekä toisistanne huolta", hän sanoi vakavalla äänellä kaikille suolaringin ulkopuolella seisoville.

Kun porukka alkoi hajaantua kuka mihinkin suuntaan, Prisca lähti pitkin askelin harppomaan kohti paikkaa, jota hän piti akatemialla kuin toisena kotinaan.

"Prisca! Kaikki hyvin? Miten rituaali-" Joakim alkoi puhua ja heitti kostean tiskirätin pöydälle heti kun huomasi Priscan kävelevän kengät kopisten kahvilan puolelle. Nainen kuitenkin hiljensi työtoverinsa ja torjui samalla tuon kysymystulvan nopealla kädenheilautuksella. Hän lysähti istumaan kotoisalle sohvalle, huokaisi kovaan ääneen ja nosti katseensa Joakimiin.

"Anteeksi, minä vain... Kaikki on hyvin. Onnistuimme rituaalissa." Prisca kertoi ja tarkkaili samalla, kuinka Joakim käveli lähemmäs ja istahti sitten sohvan vieressä olevalle nojatuolille. Mies näytti siltä, että tuo olisi valmis kuuntelemaan pitkänkin tarinan, mutta Priscasta tuntui, että sitä hän ei juuri nyt pystyisi tuolle tarjoamaan. Koko viikonlopun kestänyt epämääräinen stressi jyskytti edelleen hänen ajatustensa taustalla, eikä Prisca kyennyt pukemaan sanoiksi, mikä hänen päällimmäinen tunteensa tämän kaiken tapahtuneen jälkeen oli.

"Saat varmasti kuulla myöhemmin lisää, mutta... voidaanko pelata jotakin?"

Joakim nyökkäsi ymmärtäväisenä eikä sanonut mitään. Tuo kaivoi farkkujensa taskusta kuluneen Uno-korttipakan - sen jolla he aina pelasivat asiakkaidenkin kanssa - ja alkoi tuttuun tapaansa sekoittaa värikkäitä pelikortteja.

Kaksikko lätki kortteja pöytään vuorotellen, kun kahvilan rauhallisen hiljaisuuden rikkoi ainoastaan taustalla soiva vaimea jazz-musiikki.

Joakim pysähtyi hetkeksi kuuntelemaan parhaillaan kuuluvaa kappaletta ja hyräili sitten sen mukana kevyt, ilkikurinen hymy kasvoillaan. "Tämä radiokanava on kyllä oikeasti täydellinen, en ymmär-"

"Olin rentoutuneempi ennen kuin sanoit tuon."

You've reached the end of published parts.

⏰ Last updated: Apr 06 ⏰

Add this story to your Library to get notified about new parts!

larppaajan pöytälaatikkoWhere stories live. Discover now