Kemiaa vai?

luku 3

"Lauantaina ois bileet lähdetkö?"
"En mä tiiä"
"Pliis oikeesti"
"Tiiätkö yhtään ketä sinne on tulossa?"
"No varmaan ainakin NE pojat ja sit tyyppejä meijän koulusta ja luokalta"
"Okei mä tuun"
"Jeess!!"

Herään sydän hakaten herätyskellon ääneen. Hengitys katkeilee ja yritän rauhoittua ja kertoessa itselleni, että se oli vain unta.  Se ei tapahtunut nyt eikä se tule enää koskaan toistumaan.

Saan rauhoituttua ja nousen ylös. Valitsen ensimmäisen koulupäivän vaatteiksi vaalean siniset leveä lahkeiset farkut, mustan trikoo paidan ja lempi kaulakoruni.

Menen alakertaan teen leivän ja otan maitoa. Syötyäni menen eteiseen otan repun käteeni ja lähden pyöräilemään lukiolle.

Saavuttuani lukiolle vilkuilin ympärilleni koulu oli todella outo, koska siitä puolet oli purettu ja osia uudesta koulusta on alettu rakentaa.

Astun sisään ja seuraan ohjeita rehtorin kansliaan ja jo nyt tiedän vihaavani portaita, jotka pitää kiivetä päästäkseen ylimpään kerrokseen. Koputan rehtorin huoneen oveen.

Oven avaa mies, joka näyttää nopeasti katsottuna ihan mukavalta.
"Hei, olen Amelia Nyman."
"Terve, olen Tuukka tämän lukion rehtori tervetuloa."

Saan rehtorilta lukujärjestykset ja hän kertoo missä minun luokkani on. Lähden kävelemään luokkaani kohti tietäen, että joudun esittelemään itseni luokan edessä mitä todennäköisimmin enkä pidä siitä yhtään.

Koputan luokan oveen ja opettaja avasi. Kerroin kuka olen ja hän tervehti päästäen minut samalla sisään.
"Esittäydyppä koko ryhmälle", opettaja sanoo. Mä arvasin tän astun luokan eteen.
"Moi, mä oon Amelia ja muutin tänne Tampereelta".
"Kiitos Amelia, istuppa tuonne Eetun viereen. Nosta Eetu käsi ylös niin Amelia tietää mihin istua", opettaja pyytää.

Eetu on brune ihan hyvännäköinen jätkä, joka vaikuttaa ulospäin aika kovalta jätkältä. Kävelen taka riviin ja istahdan penkille Eetun viereen. Otan kirjat esiin ja katson Eetulta missä ollaan menossa.

"Moro mitä tyyppi", Eetu heittää.
"Mikäs tässä", sanon ja jatkan opetuksen seuraamista välittämättä hänestä enää koko loppu tuntina. Eetu kyllä pyörii koko ajan ja en melkein pysty keskittymään, kun se heiluttaa kynää ja naputtaa jalkaa lattiaan.

Eetu on melkein jokaisella samalla tunnilla kuin minä ja se yrittää koko päivän virittää jotain keskustelua mut mua ei vois vähempää kiinnostaa. Huomaan kuitenkin et sillä on vissiin joku kaveriporukka jolle se snäppää koko päivän.

Vikalta tunnilta päivän päätteeksi lähen nopeasti kohti pyörääni, koska en halua, että Eetu yrittäisi jutella mulle lisää.

Pyöräilen kotiin vauhdilla ja menen sisälle. Mene suoraan huoneeseeni ja vaihdan lenkki vaatteet päälle. Sidon juoksu kengät eteisessä jalkoihin ja lähden ulos talosta. Tänään ei ole harkkoja, joten ajattelin mennä juoksemaan.

Katsoin puhelimesta hyviä lenkkipaikkoja Siilissä ja huomasin, että ihan meidän talon lähellä oli noin viisi kilsaa pitkä pururata, joten lähin juoksee sitä.

----------------------------------------------------------

"Tuu huomenna enne bileitä meille laittaudutaan yhdessä"
"Joo tuun. Mitä aattelitte laittaa päälle"
"Aattelin et laitettais ne meijän samanlaiset mekot ja sit mä ainakin laitan korkkarit, miten te"

Heräsin jälleen kerran hikisenä ja painajainen painoi mieltä. Miksi sen piti just nyt tulla?

Laittauduin kuitenkin koulua varten ja lähdin pyöräilemään kohti koulua. Päästessäni koululle huomasin Eetun koulun pihassa jonkun porukan kanssa.

Kävelin ohi vilkaisemattakaan Eetun porukkaan. Huomasin kuitenkin Eetun yrittävän saada huomiotani ignoorasin Eetun kuitenkin täysin. Sehän on jätkä,  miten sillä vois olla mulle jotain hyvää sanottavaa.

Tajusin virheeni, kun menin istumaan luokkaan ja Eetu totta kai istui viereeni, mitä olin kuvitellut.
"Etkö huomannut ku yritin saada sun huomion tuolla pihalla."
"En, miten niin oliko sulla jotain asiaa", kysyn vaan, että vaikuttaisin yhtään kohteliaalta.
"Aattelin vaan ku et tunne täältä ketään et oisin esitellyt mun porukan sulle." Eetu vaikuttaa todella vilpittömältä voiko se oikeesti olla tollanen.
"No ei tarvii mä pärjään ihan hyvin näin yksinkin", vastaan hyvin päättäväisesti.

Onneksi opettaja astelee juuri sopivasti luokkaan keskeyttäen meidän keskustelun. Olen kiitollinen siitä opettajalle. En olisi halunnut kuulla lisää vilpitöntä paskaa Eetun suusta olisin nimittäin saattanut alkaa uskomaan hänen sanoihinsa.

Käytävällä ennen viimeistä tunti huomaan brunen ruskeasilmäisen jätkän kävelevän ohin ja se näyttää jotenkin tutulle. Miten mä voisin tuntee sen ku tää on ihan uus paikka. Jätkän vieressä kulkee joku tyttö ja ne kävelee ohi. Kauempana huomaan et se hyvännäköinen jätkä moikkaa Eetu ja jatko kävelemistä.

Opettaja tulee juuri silloin paikalle ja päästä meidät sisään. Mene luokkaan ja istun luokan takaosaan. Huomaan harmikseni, miten Eetu istuu joittenkin jätkien viereen ja oon sit taas yksin. Tajusin vasta nyt et meistä on tullut jotenkin kaverit ja nyt mua ärsyttää ku se ei tullu viereen. Ehkä mun ois pitäny olla sille ystävällisempi eikä äyskii sille silleen. Vain ehkä. Myönnän, että tuomitsin sen ehkä vähän liian nopeesti. No sille ei enää voi mitään.

Koulun jälkeen pyöräilen suoraan kotiin ja teen läksyt. Syön neljän aikaan iltapäiväruuan ja kerään jäkiskamat kasaan.

Lähetään iskän kanssa hallille.
"Meen käymään toimistossa. Sano tytöille et tuun kohta ja menkää te jo vaan kaukaloon."
"Joo joo."

Lähden kävelemään kohti pukkareita ja törmään suoraan johonkin. Olen kaatua selälleni mutta saan pidettyä tasapainon. Astun taaksepäin ja huomaan asian johon törmäsin olevan se yksi tyyppi sieltä koululta. Se tummatukkainen ja ruskeesilmänen. Jään tuijottamaan poikaan ja hän katsoo myös minua. Kuulen tyrkähdyksen ja katson äänen suuntaan siinä on se vitun Eetu. Punastun.
"Jaa, mitäs sä täällä teet?" Eetu kysyy.
"Mitäs se sulle kuuluu?" kysyn nolostuneena.
"Ei mitenkään mut ku nyt törmäilet mun kavereihin niin alko kiinnostaa."
Tuhahdan ja lähden kävelemään vain kohti pukkareita.

Mistä mä tunne sen Eetun kaverin se näyttää niin tutulta. Se on myös aika söpö... Amelia sä oot nähny sen kaks kertaa!