One shotteja - oc

Tito ja Neam - opiskelijabileet

>> neam ja paras ystävänsä tito eivät kumpikaan ole juhlijatyyppiä. neam päätti kuitenkin ongelmastaan huolimatta käydä kokeilemassa, millaista opiskelijabileissä saattaa olla, ja tito törmää toiseen olohuoneen lattialla. tää teksti on varmaan jo parisen vuotta vanha. kyseisessä klipissä kumpikin on noin 19-20 vuotta vanha. tito ja neam päätyvät myöhemmin yhteen ja ovat erinomainen pariskunta jos tätä adjektiivia voi näinkin subjektiivisesta asiasta käyttää. noniin. niin ja tarkoituksena ei todellakaan oo romantisoida mitään ongelmia, vaan puhumalla niistä välttää niiden toteutumista(?). olipa jännästi sanoitettu. jatkoon. >>

Juhlat olivat tehneet loppuaan jo tovin. Oleskelutilassa ei ollut kuin enää pari ihmistä, pari fotonia ja kasa roskia, tyhjiä pulloja sekä neam ceridwen ross, hoipertelemassa silmät lähes sokkoina kohti käytävää.

Neam piti toisessa kädessä yhtä aiempaa vahvempaa pulloa, jonka oli napannut pöydältä (siihen ei oltu joko ehditty tai uskallettu kajota). Neamin toleranssi oli ennen kotitekoista kuntoutustaan ollut paljon korkeampi kuin nyt ja hän ei ollut tajunnut juoneensa tuoreeseen kehoonsa niin paljon. Neam nojautui laiskasti yhdellä kädellä vasten ovenkarmia, toinen käsi ja pullo heiluen kyljellään. Neam hikkasi ja nojautui selällään vasten ovenkarmia, nosti pullon huulilleen — se tuntui painavalta, hyvin painavalta. Näkö oli lopettanut pyörimisensä, mutta nyt kaikki näkyi moninkertaisena ja sameana. Miksi kukaan tästä piti? Tai ehkä he pitivät siitä aiemmasta vaiheesta, jonka Neam ylitti tunteja sitten, jonka jälkeen hän vain... jatkoi.

Neamin siistin paidan kalvosinnapit olivat auki, samaten suurin osa ylimmistä napeista. Villaliivi oli kadonnut jonnekin ja raidallinen puvunpaita oli hiessä. Neamilla oli kylmä ja hän tunsi kehonsa tärisevän. Neam murahti jotain, mumisi perään pätkän runollista tekstiä ja hieroi toisella kädellä kasvojaan, piti silmiään kiinni. Käytävästä kuului varovaisia askelia. Tito oli vihdoin lähtenyt keittiöstä ja yritti päästä muita herättämättä ulos kävelemään ja hengittelemään raikasta ilmaa. Hän kuitenkin pysähtyi huomatessaan tutun hahmon maassa istumassa, jalkojaan halaamassa.

Tito kyykistyi Neamin viereen ja kallisti päätään. Hän räpytteli silmiään. Tito tökkäsi toista käsivarteen ja Neam hätisteli toista hennosti kädellään, ei kääntänyt katsettaan toiseen. Titon kasvoille valahti surullinen ilme. Ei mikään pikkulapsen 'en saanut karkkia' -ilme, vaan sydämestä jäätyi taas yksi pala ja hän pelkää ystävänsä puolesta -ilme. Tito siirsi kädessään pitämänsä takin maahan ja vaihtoi asentonsa risti-istuntaan. "En jaksa kantaa sinua sänkyysi, saati sitten sohvalle, tiedät sen hyvin", Tito kuiskasi ja siisti varoen Neamin sekaisia hiuksia. Neam näytti aina niin siistiltä ja omalla tavallaan epätäydellisen täydelliseltä — toki hänellä oli usein nappeja sivuttain tai paitoja väärinpäin, mutta tämä oli erilaista sekaisuutta. Neam availi silmiään ja nyrpisti nenäänsä. "Anteeksi", Neam mumisi ja nojasi päätään Titon hartiaan. Tito huomasi vasta siinä vaiheessa toisen kostuneet silmät ja kostuneet posket. Neam ei kuitenkaan itkenyt, vaan kyyneleet olivat jo vähän vanhempia. Tito kietoi toisen kätensä Neamin ympäri ja silitti tämän paidan kangasta, nojasi päätään ystävänsä omaan.

Neam nosti pullon huulilleen, käsi yhä täristen. Tito puraisi poskeensa ja seurasi vain sivusta. "Paljonko olet, mm, juonut, tällä kertaa..?" Tito kysyi. Sanojen tuottaminen tuntui taas hyvin vaikealta ja kurkku tuntui kipeältä. Tito ei pitänyt puhumisesta. Neam halasi jalkojaan tiukemmin, toinen käsi yhä kiedottuna pullon kaulan ympäri. "Liikaa... Enemmän kun... kuin yhden.., tiiätkö..?" Neam vastasi, hikkasi. Neam oli niin lähellä Titoa, että Tito tunsi toisen hengityksen, lähes sydämenlyönnitkin, vasten kehoaan. Hidasta se oli, mutta hengitti hän kuitenkin. "Tuonko mä sulle tähän jonkun viltin..?" Tito kysyi ja siisti Neamin hiuksia. Hän tiesi, kuinka tärkeää toiselle oli, että ne olivat nätisti. Neam hikkasi ja kohautti olkiaan, nosti pullon taas huulilleen. Neam ei kuitenkaan juonut, eikä saanut päätöstään muutettua ennen kuin Tito otti pullon omaan käteensä ja siirsi sen kauemmas. Neam sulki silmänsä ja tunsi luhistuvansa sisäänpäin kuin romahtava tähti. "Ei vilttiä, en... en mä voi, en mä voi jäädä tähän, en", Neam mumisi ja pyristeli irti toisen otteesta.