꧁ Yöt Ollaan Yhes ꧂ BxB FIN

- 2 -

Päälläni oli vasta pelkät vaaleansiniset baggy jeansit, kun mietin minkä paidan laittaisin tänään. Käteni olivat puuskassa paljaalla rintakehälläni. Takaani ikkunasta kuului kevyt koputus, joka sai hymyn pyrkimään väkisinkin kasvoilleni. Tiesin kuka siellä koputteli, koska vain yksi tyyppi teki tätä satunnaisesti matkalla pysäkille.

Paidattomana menin avaamaan ikkunan, jonka takana odotti Mateo. Hänen silmälasiensa linssit kiiltelivät aamuauringossa yhtä kirkkaasti kuin hänen vitivalkoinen hammasrivistönsä. Mateolla ei ollut mitenkään kovin huono näkö: hän käytti laseja lievän hajataiton takia, mutta näki kyllä ilmankin niitä ja aika monesti unohti käyttää niitä.
"Huuuomenta", hän tervehti puolikkaalla hymyllä ja hyppäsi vaivattomasti ikkunasta sisään jääden istumaan sängylleni.
"Huomenta."

Mateo vilkaisi nopeasti ylävartaloani kulmiaan kohottaen.
"Vaatetta päälle, bussi lähtee neljän minsan päästä", hän hoputti ja nousi seisomaan viereeni mallaillen paitoja edessäni olevinaan joku ammattilainen. Sitten hän ojensi minulle harmaa-mustaraidallisen kevyen pitkähihaisen.
"Ei tuu liian lämmin eikä oo kanskaan liian paljastava, just niinku sä tykkäät."
"Okei, äiti", pyöräytin silmiäni huvittuneena, mutta vedin paidan ylleni. "Sä tunnet mut liian hyvin", valitin.
"I know."
Hän katsoi minua peilin kautta ja pukkasi minua selkään.
"Eiköhän mennä."

Isä siemaili höyryävää kahvia mukista ja luki sanomalehteä keittiön pöydän ääressä päällään aamutakki ja pyjamashortsit. Hän vilkaisi meitä lehden takaa olematta edes yllättynyt siitä, että myös Mateo ilmestyi huoneestani. Hän oli aika yleinen näky meillä, koska vietimme niin paljon aikaa yhdessä. Isä huusi vielä hyvät koulupäivät, kun avasin oven saatuani conssit jalkaan.

Ulkona oli mukavan lämmin. Yli 15 mutta alle 20 astetta. Täällä Suomen länsirannikolla keskikesätkin olivat monesti viileähköjä ja tuulisia, mitä en ollenkaan pannut pahakseni. Oli paljon kivempaa kulkea vaikka hupparissa ja shortseissa kuin läkähtyä hengiltä 35 asteessa päällä ei mitään muuta kuin ankara hiki.
"Mul on sulle jotain", Mateo sanoi yhtäkkiä.
"Aijaa?" kysyin yllättyneenä. Ruskeaverikkö kaivoi repustaan pinkin monsterin, joka sattumoisin oli lempparini. Avasin suuni positiivisesti yllättyneenä, kun poika törkkäsi sen käteeni.
"Päätin napata sulle tommosen ku muistin miten kusipäisen tempun Miksu teki sulle sillon fyssassa", brune hekotti.
"Ai jumalauta mä rakastan sua", sanoin pudistellen päätäni ja tungin tölkin reppuni sivutaskuun tarkoituksenani säästää se myöhemmälle tänään.

Jouduimme lopulta juoksemaan pysäkille, kun olimme vielä muutaman kymmenen metrin päässä bussista, kun viimeiset nousivat kyytiin. Joku meidän kavereista varmaan pyysi kuskia odottamaan, sillä se odotti meidätkin kyytiin.
"Poijaat saa ens kerralla lähtee muutamaa minuuttia aiemmin kävelemään pysäkille päin", vanha kaljamahainen kuski vain sanoi ja katsoi meitä mustien aurinkolasiensa takaa.
Mutisimme jotain vastaukseksi ja astuimme ainoille tyhjille paikoille. Yleensä, jos istuin yksin, kuuntelin musiikkia, mutta en jos istuin jonkun kanssa. Varsinkin jos se oli Mateo.

"Voitko kuvitella et enää muutama päivä et tää fucking tiiliromu ei enää pidättele meitä?" Mateo nauroi kävellessämme koulua kohti.
"No jep. Vihdoin saa vaan olla ja herätä iltapäivällä ja tulla ja mennä miten mieli tekee", sanoin unelmoivasti yrittäen unohtaa faktan, että astuin juuri sisään koulun ovista. "Onks sul mitään suunnitelmia lomalle?"
"No mä yritän skippaa kaikki perhematkat ja semmoset. Haluisin vaan olla kavereitten kaa. Äiti ja iskä halus vissiin lähtee ajeleen ympäri Suomee ja Ellen luultavasti menee mukaan mut emmä tiiä. Mua ei oikeen nappaa", Mateo kertoi. Hänellä oli hieman hankalat suhteet vanhempiinsa, mutta emme alkaneet siitä puhumaan enempää, kun hän kysyi: "Onks sul?"
"Eipä varmaan mitään kummempia niitten rippijuhlien lisäks. Niistä on tulossa ihan helvetinmoiset juhlat, melkein parisataa henkeä kutsuttu", huokaisin. Meillä oli todella iso suku, vauvoista isoisoäiteihin asti. Serkkujenkin määrässä olin jo pudonnut kärryiltä.
"Ai hitto, otan osaa", Mateo naurahti.
"Noo, ainaki saat paljon voileipäkakkua ja rahaa sukulaisilta", hän yritti keksiä positiivisia puolia, sillä hän tiesi, että isot väkijoukot eivät aivan kuuluneet lempijuttuihini.
“Niih…”

Katsoin sivusilmällä hänen kasvojaan kiitollisena, siitä, että hän aina jaksoi piristää minua yrittämättäkin.
“Ja onneks se on vaa yks päivä, voidaan rauhassa syrjäytyä koko muu kesä”, hän lopetti heittäen reppunsa naulakolle.

Morotin kavereitani, jotka istuivat kasi a:lle ja b:lle tarkoitetuilla pöydillä, jotka olimme vallanneet lähes kokonaan. Meidän porukkaan kyllä kuului aika iso osa kaseista, vähän vaihtelevasti kymmenestä 15 tyyppiin. Muut kasit olivat menneet muualle ilmeisesti sen takia, että olimme liian äänekkäitä ja siellä missä olimme, aina sattui jotakin. Se oli itse asiassa vähän turhauttavaa. Oli meilläkin hyvät hetkemme, mutta mielestäni se oli ennemmin tylsää, kun joku kavereista oli aina puhuttelussa tai jälki-istunnossa jostain. Siksi tykkäsinkin Mateosta niin paljon; hän ei pelleillyt samalla tavalla kuin muut ja hän oli joskus aika syvällinenkin jos sille päälle sattui.

"Hei, pojat, kai me juhlistetaan jotenki päättäreitä sit lauantaina?" Aapo kysyi.
"Mentäiskö rannalle sillon?" Elias ehdotti. Suurin osa suostui, minä mukaan lukien, mutta osalla oli jo menoa perheen kanssa. Tiesin nyt jo, että sinne tuotaisiin alkoholia, mutta päätin omalta kohdalta olla juomatta tippaakaan. Olin kyllä saanut äidiltä ja isältä aina välillä maistaa, jos heillä oli jotain juotavaa, joten se ei ollut sellainen jännittävä juttu tehdä enkä ymmärtänyt sitä hinkua päästä juomaan. Osa alkoholillisista juomista oli ihan hyviä, mutta tiesin, että juomat tulisivat olemaan Sandelsin tasoa.

Aioin varmaan vain poltella ja pysyä limulinjalla. En edes polttanut tupakkaa vaan ihan vain rauhoittavia yrttejä. Olin porukkamme kesken tunnettu itsekäärityistä sätkistäni. Ne tuoksuivat paljon miellyttävämmältä kuin tupakka, minkä takia sitten lähti kiertämään huhu, että poltin pilveä. Oli ihan huvittavaa nähdä, miten ihmiset katselivat salaa kiinnostuneena aina, kun sytytin savukkeen. Koko polttaminen oli ihan pöljää hommaa, tiesinhän minä sen, mutta sain jotain sairasta arvostusta muilta siitä. Niin se vain meni; mitä tyhmempiä juttuja teit, sitä enemmän kunniaa sait.

Skippasin ruokailun ja menin omassa rauhassani juomaan Mateon antaman monsterin jalkapallokentän maalin taakse opettajien silmiltä piilossa. Sihautin tölkin auki ja otin oikein kunnon siemauksen pinkistä tölkistä. Sen kylmä pinta viilensi kivasti käsiäni ja juoma maistui paremmalta kuin yleensä. Se saattoi johtua siitä, että joku muu oli sen hankkinut minulle.

"Saaks hörön?"

Naurahdin ilahtuneena, kun kuulin Mateon äänen. Katsoin, kun hän istahti viereeni tekonurmelle ja nojasi päänsä maalin tolppaan ennen kuin kohdisti katseensa minuun.
"Sähän tän ostit", vastasin ja ojensin tölkin pojalle.

Tuulenvire puhalsi kevyesti maalin verkosta läpi.
“Mitä mieltä oot niistä päättärisuunnitelmista?” Mateo kysyi antaen tölkin vaihteeksi minulle. Hän jäi katsomaan minua ja päätin pitää katsekontaktia yllä.
"Nooh... kai se menee. Kunhan kukaan ei alkais liikaa örveltämään", kohautin olkiani ja naputtelin tölkin hikoilevaa pintaa lyhyillä kynsilläni.
“Jep. Mäkään en meinaa varmaan kauheen kauaa jäädä sinne”, hän meinasi. “Isoimmat juhlat on sit ysillä, eiks nii?”
Nauroimme vähän ja juttelimme samalla kun vuorottelimme monsteria siihen asti, että kellot soivat ja lähdimme liksatunnille.