One Mistake From Being Together (Finnish translation) | Larry

Vauva nro. 3 (osa 2)

On kesäkuu ja Louis on kuudennella kuulla raskaana. Ja on käymässä kuumaksi. Ja Louis ei niin ole valmis tähän kesään.

"Me muutamme." Hän vaikertaa, hieroen isoa vatsaansa. "Me olemme muuttamassa pohjoisnavalle."

Mason nostaa katseensa värityskirjastaan innoissaan. "Joulupukki!"

"Oikein, kamu. Joulupukki." Louis sanoo. "Menemme asumaan joulupukin ja hänen tonttujensa kanssa, ja siitä tulee kivaa ja kylmää ja me voidaan leikkiä lumessa koko ajan."

Tate nyrpistää nenäänsä. "Mutta haluaa uida."

"Me voidaan käydä jossain lämpimässä talvella ja sitten sinä voit uida."

Tate puuskahtaa ja ravistaa päätään. "Ei, isi. Tarvii uida kesäl-lläh."

"Niinkö?"

"Niin."

"Mutta isin ja sun sisko vauvan täytyy olla jossain lumisessa paikassa." Louis mutristaa huuliaan. (Oh, aivan, se on tyttö! ((ja vain yksi luojan kiitos))).

Tate mököttää hänelle takaisin.

Louis huokaisee. "Okei, kamu. Veikkaan että siskosi ja minä kestetään se sinun takiasi."

"Kiitos isi!" Hän kiljuu. "Kiitos vauva!"

"Ole hyvä." Louis mutisee.

Mason on noussut ja kävelee kohti isiään ja veljeään. "Potkiiko vauva?"

Louis virnistää ja ottaa taaperon pienen käden, ja laittaa sen kohtaan jossa vauva potkii. "Sano isoveljellesi hei, vauva." Louis mumisee vauva massulleen.

"Minä haluan tuntea!" Tate huudahtaa, työntäen Masonin käden pois.

"Hei, varovaisesti, kiitos." Louis komentaa.

Mason tiuskaisee. "Liiku, Tae."

"Haluaa tuntea vauvan."
"Tae!" Mason kiljuu, lyöden Tatea käteen.

"Isi!" Tate ulvoo, katsoen ylös isiään, suurin silmin.

"Hei!" Louis huutaa. "Mason!"

"Hän löi minua!" Tate itkee.

"Tiedän, että hän löi!" Louis huokaisee, varovaisesti nostaen Taten ylös ja istuttaen itkevän taaperon sohvalle. Hän nousee, ja nostaa Masonin ylös. "Sinä olet aikalisällä, Mason. Me ei lyödä!"

"Isi, haluan tuntea vauvan!"

"Tiedän, mutta me vuorottelemme vauvan potkujen tuntemisessa." Louis sanoo. Hän laittaa hänet istumaan aikalisä tuoliin, ja Louis menee asettamaan ajastimen, ennen kuin lyllertää olohuoneeseen Taten luokse. Ja nostaa hänet ylös, asettaen hänet niin hyvin kuin vain pystyy kasvavan vatsansa kanssa. "Hei, kullannuppu, oletko kunnossa?"

"Mason löi mua!"

"Tiedän että hän löi, mutta hän on aikalisällä." Louis sanoo, pompauttaen häntä varovasti kun hän kävelee lastenhuoneen kylpyhuoneeseen. Hän laittaa Taten tasolle ja katsoo hänen kättään, mihin punainen jälki on muodostumassa."Laitetaan vähän kylmää vettä tähän, selvä?" Hän nappaa flanellin, ja laittaa sen juoksevan kylmän veden alle. Louis pyyhkii hänen kättään ja painaa siihen suukon. "Oletko okei, kamu?"

"Joo, isi. Kiitos."

"Ole hyvä." Louis hymyilee. Hän nostaa Taten taas, asettaa hänet takaisin lantiolleen, kun he menevät takaisin olohuoneeseen. Ajastin alkaa soida ja Louis laittaa sen pois ja menee sitten vapauttamaan Masonin. "Okei, nuppu, sohvalle."