Lousin näkökulma:
Suuni tippui auki. Miten se oli mahdollista... ei isäni nyt niin vanha ollut ja hänhän oli aivan terve.
"M-mitä?" Kysyin järkyttyneenä. Oliko tänmä joku huono vitsi tai jotain.
"Olen nyt sairaalassa hänen kanssaan, ambulanssi pääsi paikalle tarpeeksi nopeasti joten hän selviää..." Äitini sanoi itkuisesti.
"Missä sairaalassa olette? Tulen sinne"
"Etköhän sinä ole kuule tehnyt ihan tarpeeksi... älä vaivaudu"
Tiputin melkein puhelimeni. Mitä? Kuulosti, että äitini syyttäisi minua tästä.
"M-mutta..."
"Hän pääsee huomenna kotiin... häntä ei saa nyt järkyttää enempää"
Kuului piippaus ja linja hiljeni. Kyyneleet nousivat silmiini. Äitini syyti minua siitä, että isäni oli melkein kuollut... Tapoin melkein isäni. Suljin puhelimeni näytön ja valahdin lattialle ja painoin pääni polviini nyyhkyttäen. Olin kauhea lapsi. Vanhempani eivät ansainneet minua.
Hetken kuluttua kuulin oven narahtavan ja nostin katseeni pyyhkien kasvojani kun näin Willin astuvan sisään. Hymyilin hänelle heikosti ja hän istui eteeni.
"Mikä on hätänä?" Hän kysyi. Hänellä oli kalja kädessään ja hän oli selvästi hieman humalassa. Haistoin alkoholin hänen hengityksestään. En luottanut humalaisiin ihmisiin Matthewin jälkeen.
"E-ei se ole mitään"
"Voit sä mulle puhuu... oon iha luotettava", Will vakuutti ja katsoin häntä epävarmasti. En tuntenut häntä ollenkaan, en tiennyt voisiko häneen luottaa. Päätin, että ei voisi.
"Ei se ole mitään isoa", Sanoin hiljaa ja nousin ylös. "Ihan tyhmä juttu... unohda se", En halunut puhua tuntemattomille ihmisille. En ollut sitä tyyppiä joka alkaa avautumaan noin vain ihmisille.
Nousin seisomaan ja nappasin puhelimeni ja lähdin vessasta. Palasin rinkiin istumaan ja pian Will hoippui viereeni. Vilkaisin häneen ja hymyilin hieman muille. Oli helpompaa vain esittä, että kaikki olisi hyvin. Todellisuudessa syyllisyys kalvoi sisintäni kuin myyrä tunnelia pehmeään multaan.
Me juttelimme, Jake ja James rehvastelivat naisseikkailuillaan ja Will heitti läppää. Zayn ja Perrie kertoivat kuinka he olivat käyneet yhdessä Manchesterissa ja joku kadunmies oli myynyt Zaynille halpaa kannabista. Ja kun siihen puheen aiheeseen oli päästy löysi kohta Zayn pussin täynnä vihreää ruoholta näyttävää ainetta. Ja yllästys yllätys se oli kannabista. juuri sitä mitä hänelle oli myyty halvalla. Tottuneesti hän kääri sätkän ja laittoi sen kiertoon.
Kaikki polttivat rennosti ja puristin oluttölkkiä tiukemmin kädessäni. Olin kaikkea muuta kuin rento. Sätkä tuli kohdalleni ja annoin sen nopeasti eteen päin Willille. En alkaisi vielä polttamaankin, varsinkin kun isäni oli siaraalassa, en voisi vain olla täällä pitämässä hauskaan. Katsoin puhelintani. Harrysta ei vieläkään ollut kuulunut mitään ja Liam oli töissä. Miksi hänellä oli iltavuoru JUURI nyt. Vaikka olin huoneessa ihmisten keskellä oloni oli yksinäinen. Laskin puhelimeni maahan ja pakotin hymyn kasvoilleni ja nauroin jollekin Perrien kertomalla jutulle, vaikka en edes ollut kuullut mikä se oli. Juuri nyt en voinut muuta kuin mennä muiden mukana.
Pian huone tuoksui makeahkolle kannabikselle ja hienoinen savu leijui ilmassa. Oluttölkit tyhjenivät nopeaa vauhtia ja olin itsekin menossa jo neljännessä ja vaikka olin päättänyt olla juomatta olin jotenkin livennyt ja nyt paluuta ei ollut. Nyt täällä ei sentään ollut Liamia tai Mattia jonka kanssa voisin aiheuttaa ongelmia itselleni. Myös kaikki huoleni isästäni olivat haihtuneet pois ja pidin vain hauskaa. Surullista miten alkoholiin saa hukutettua kaiki murheensa.
Zayn oli laittanut musiikkia soimaan taustallemme ja nyt Calvin Harris toimi surkuhupaisan iltani taustamusiikkina.
"....joo joo ja sit mä olin iha just menossa sen muijan kotii sillee laittamas kamoi päälle ja se laitto viestiii et joo älä tuukkaa mä oon kipeen sitte olin et ookoo mut menin sinne kuminki ku aattelin piristää sitä nii vittu arvatkaa mitä.... Se oli perkele jonku toisen miehe kaa siel ja kauheen kokone peniski oli sillä jäbällä ja kauheen karvane , joku vitun luolamies, ei siin voinu mutta ku häipyy häpeissää" James selitti hänelle muutamia päiviä sitten tapahtunutta huitoen käsillä ympärilleen muiden, minun siinä mukana, nauraessa.
Hän makasi edelleen sohvalla Jaken päällä ja huitoessaan löi häntä vahingossa kyynärpäällän nenään.
"Vittu James", Hän kiljahti nostattaen entistä kovemman naurun remakan. Pitelin vatsaani ja pyyhin kyyneleitäni. Se vain oli hauskin asia minkä olin koskaan nähnyt tai siltä se ainakin tuntui sillä hetkellä vaikka Jaken nenästä alkoi vuotaa verta ja jouduin lähtemaan keittiöön hakemaan peperia hänellä sillä hän oli jumissa Jamesin alla, se oli silti niin hysteee. Minäkin halusin veljen.
Nousin ja kävelin keittiöön. Huokaisin hieman, siellä oli niin hiljaista. Nappasintalouspaperirullan pöydältä kunnes huomasin puhelimeni värisevän taskussani, joku soitti. Laski paperin pöydälle ja vastasin nopeasti.
"Harry?"
"Olit soittanut"
Rypistin kulmiani, miksi Harry oli niin töykeä?
"Miksi et vastannut?"
"Olin kiireinen"
"Tekemässä mitä?"
"Juttuja"
"Ai kuten panemassa Tayloria?"
"Louis mitä?"
Löin luurin korvaan ärsyyntyneenä ja tungin sen taskuuni vaikka näin Harryn soittavan minulle uudestaan. Olin humalassa ja ärsyyntynyt. Miksi hänen piti olla tuollainen ilonpilaaja. Otin talouspaperin ja vein sen Jakelle joka kiitti minua.
*
Kello 2.00 aamulla
En tiedä paljonko olen juonut. PALJON, päätellen tämän hetkisestä olotilastani. Istuin vessan lattialla ja halasin Zaynin vessanpönttöä odottaen seuraavaa pahoinvoinnin aaltoa. Oh sieltä se tuli. Kumarruin pöntön ylle ja hiukseni valahtivat kasvoilleni kun yökin ulos päivällä syömäni McDonalds ruuan. Vannoin etten enää koskaa söisi McFeast-ateriaa tämän jälkeen. En myöskään joisi enää koskaaan. Siitä ei seurannut mitään hyvään. Seuraava oksennus aalto keskeytti ajatusketjuni.
Onneksi pian Perrie ilmestyi vessan ovella lasin kanssa. Hän polvistui viereeni ja hymyili myötä tuntoisesti. Hän laski lasin maahan ja otti ponkkarin kädestään ja sitoo hiukseni jotteivat ne tulisi enää naamalleni. Hymyilin kiitollisesti.
"Toi sinulle vettä... yritä juoda vähän jooko?"
Nyökkäsin heikosti Perrielle.
"Kaikille käy noin vahintään kerran elämässä. Minäkin olen joskus ollut tuossa tilanteessa"
"Kiitos"
Se oli ainoa asia jonka sain sanottua sillä hetkellä. Ja sekin tuli käheästi ja heikosti.
A/N: En tykkää nyt kyl yhtää siit millane tää on mut oon nii väsyny en jaksa enää xd kadun huomenna sit tän julkasuu ha
YOU ARE READING
Too Perfect || L.S || in finnish
Fanfiction!!KESKENERÄINEN EIKÄ ENÄÄN JATKU! Koko juttu oli kuin jostain kliseisestä teini elokuvasta Harry oli komea täydellinen poika ja Louis kaikkien inhoama kiusattu poika jolla oli homofoobiset vanhemmat. Harry kuitenkin piti Louisia söpönä ja pian he lö...
