Murskaaja

Hän heilauttaa tummat hiuksensa olkapäänsä yli kirkkaan naurun saattelemana. Hänen silmissään kimmeltää alkoholi ja kylmyys.
"Tuun nyt vaa! Älä oo pelkuri!" Hän nauraa.
Hän käännähtää hiukset heilahtaen ja pyrähtää kevyeen juoksuun. Hänen hiuksensa pyyhkivät hänen maidonvalkeaa ihoaan ja minä ihailen hänen sulavia liikkeitään. Juoksen, seuraan häntä minne ikinä hän on menossakaan. Hän pysähtyy hengästyneenä ränsistyneen tehdasrakennuksen eteen ja sanoo kirkkain silmin: "Tervetuloa kotiini"
Pysähdyn hänen eteensä ja hänen mustat silmänsä kirkuvat himoa ja kylmyyttä. Hän painautuu minua vasten ja hengähtää suuhuni: "Suutele mua ja mä laitan sut unohtamaan tän kaiken paskan"
Jään sanattomana katsomaan hänen silmiään ja niiden kimallusta kun hän painaa agressiivisesti suunsa minun suutani vasten. Hän tönäisee minut kovakouraisesti kauemmas ja kiskaisee minut mukaansa sivuovesta sisälle tehdasrakennukseen.
Juoksemme yhdessä läpi korkeakattoisen, pölyisen aulan, ruosteiseen kierreportaikkoon. Hän vetää minut ylös portaita ja homeisesta ovesta sisään hämärään halliin, jonka kauimmaisessa kulmassa on kankaan takana puinen kerrossänky ja lattialla läikikäs patja.
Hän kiskaisee minut perässään kankaan luo, siirtää sen syrjään ja tönäisee minut patjalle.
Hän kaataa minut patjalle makaamaan ja asettuu hajareisin päälleni.
Tajuan samaten että hän voi murskata maailmani, elämäni lauseella, yhdellä sanalla.
Mutta hän voi myös pelastaa maailmani, yhdellä sanalla.
"Minun", hän kuiskaa pirullisen hymyn levitessä hänen koville kasvoilleen.