Kaikki sallittua jääkiekossa ja rakkaudessa

8. Juonittelua ja virheitä

Jos joku moukka olisi väittänyt, että vietin koko yön itkien ja katsoen Disney-leffoja, olisin tietysti kiistänyt sen.

En minä koko yötä itkenyt. Tyynyliinani nyt vain sattui olemaan vähän kostea, kun heräsin. Ja Mulanin ja Herculeksen katsomisessa ei ollut mitään hävettävää. Ei kerrassaan mitään. Sitä paitsi paidaton Shang oli hot. Poistin kuitenkin kaikki todisteet siltä varalta, että Rani alkaisi taas nuuskia tekemisiäni.

Vihani oli laantunut yöllä pettymykseksi ja suruksi. Vaikka kuinka kiistin kaikki Ranin sanat, pieni epäilyn poikanen pääsi silti sisääni, kun mietin Mishaa. Mitä jos hän todella käytti minua hyväkseen? Mitä hän edes halusi minusta?

Ajattelin hetken asiaa. Olin Mishan joukkueen managerin tytär. Tietysti Mishalle olisi hyödyksi tulla toimeen kanssani. Mitä enemmän hänellä oli hyviä suhteita alalle, sitä paremmin kaikki varmasti luistaisi hänen osaltaan, mutta jotenkin minusta tuntui, ettei hän tarvitsisi minua sellaiseen. Hän oli niin hyvä pelaaja, niin tarkka ja tärkeä pala joukkueessaa, että hän pärjäisi kyllä ilman minuakin.

Ei. Se ei voinut olla totta. Kukaan ei voisi muutenkaan olla niin hyvä valehtelija, mietin, kun muistelin, miten olimme nauraneet pitsojemme ääressä. Ei kukaan. Karistin viimeisetkin ikävät ajatukset, kun näin mielessäni hänen siniset silmänsä.

Herättyäni kunnolla vääntäydyin ylös sängystäni. Koulua. Minun täytyisi raahautua kouluun. Vilkaisin kelloa ja hiukseni nousivat päässäni pystyyn. PUOLI YHDEKSÄN.

Tein paniikissa pikaisen laskutoimituksen päässäni. Kuusi minuuttia aikaa ehtiä bussiin. Kolme minuuttia siistiytymiseen ja hammaspesuun sun muuhun. Kaksi syömiseen. Yksi pakkaamiseen. Kolme minuuttia matkaan bussipysäkille. Siitä tulisi yhteensä yhdeksän minuuttia, ja minulla oli vain kuusi.

Matikan opettajani olisi ylpeä laskutaidoistani, olin varma.

Crap. Aamupala saisi jäädä välistä. Alakerta oli autio ja pimeä, joten Rani ja Vincent olivat varmaan jo lähteneet. Rani, that bitch. Olisi voinut herättää minutkin, kuristin häntä mielessäni.

Olin ulkona neljässä minuutissa ja juoksin täyttä vauhtia bussipysäkille, kun se tapahtui.

Ai mikä tapahtui, saatat kysyä.

Suomi. Suomi tapahtui.

Maa kenkieni alla päätti lähteä kävelylle ja minä en pysynyt vauhdissa mukana, vaan lensin. Ihan totta, en tajua, miksi ihmiset haluavat muka lentää. Siinä ei ollut mitään kivaa, ja vielä epäkivemmaksi se muuttui, kun häntäluuni iskeytyi voimalla jäähän.

Tein mielessäni pienen lisäyksen Marian bitch-listaan:

1. Rani

2. Jää

"Au. Au. Outs."

Joku huusi, ja tajusin etäisesti, etten se ollut minä, vaikka sen olisi pitänyt kaiken järjen mukaan olla.

"Tuon täytyi sattua, Doyle."

Suljin silmäni ja vedin syyyyyvään henkeä. Niinkuin tosi syvään. Koko takamukseni oli tulessa ja silmäni näkivät tähtiä. Isoja tähtiä, pieniä tähtiä, kolmiotähtiä ja kaloja. Kalat uiskentelivat kaikkialla tähtien keskellä ja niiden mulkosilmät pyörähtelivät oudosti. Mieluummin näkisin niitä kuin Ilarin naaman, joten en avannut silmiäni.

3. Ilari Rantanen

"Okei, mitä jos autan sinut ylös? Voitko nousta?" Hän kuulosti niin oudolta, melkein huolestuneelta. Kylmää lunta tunkeutui naamalleni ja sitten joku tarttui kouristuneisiin käsiini. Räpyttelin hitaasti silmiäni ja katsoin Ilarin kurtistuneisiin kulmakarvoihin. Hitaasti nousin istumaan hänen avustuksellaan. Hän oli oikeassa, se sattui. Mutta ei yhtä paljon kuin fysiikan open syyttävä katse, jos myöhästyisin.