Words can kill ||Larry Stylinson||

20. Luku

| Mä oikeesti varotan tästä luvusta. Ja niin tää luku on nigeltookachonce :lle ja hän tietää kyllä miksi...HUOM! Jos et oo viel lukenu aikasempaa lukuu minkä julkasin keskiviikkona nii suosittelen lukee sen ensin. Tässä on sit muutaman viikon aikahyppy siit futishommasta.|

Sanomasi ilkeä asia voi olla se viimeinen niitti. Jopa ilkeä katse voi olla se viimeinen sietokyvyn ylittävä asia. Nuo asiat voivat ohjata siihen viimeiseen lopulliseen päätökseen. Kun oletat, että jollakin on kaikki hyvin. Katso tarkemmin, kuuntele tarkemmin. Nimittäin,
Words can kill.

Mä nään tunnelin päässä valoo
Mut tunneli on pitkä
Ja ääni mun päässä sanoo
Se sanoo: Luovuta, luovuta, luovuta
Päätän kuitenkin päästä pakoon
Ääntä mun päässä mut valo
Tunnelin päässä katoo
Se katoo, luovuta, luovuta, luovuta

~ Harry

Menin paikalleni luokan perälle ja lysähdin istumaan kovalle tuolille. Katsoin kelloa, tunnin alkuun oli vielä seitsemän minuuttia. Minun oli  pakko lähteä poikien luota, ahdistukseni pääsi liian vahvaksi. Kaivoin  repustani psykologian kirjojani ja yritin tasata hengitystäni. Liam käveli luokkaan hitaasti, katse maassa. Hän oli ainoa pojista, joka oli kanssani samalla tunnilla. Hänen katseensa käväisi Trevorin suunnalla, mutta lopulta se siirtyi kohti minua. Hän hymyili pienesti ja tuli luokseni.
- Moi, hän sanoi ja istui viereeni.
- Moi, vastasin myöskin hymyillen.
En voinut vieläkään tottua ajatukseen, että joku oikeasti tulee vapaaehtoisesti viereeni luokassa.

Iloa ei kestänyt kauan, kun Trevor asteli paikalle ja istahti Liamin pulpetille. Muutkin pojat kerääntyivät hänen ympärilleen, jättäen minut huomiotta.
- Jaaha, homopoika numero 5? Jopas ne kerääntyy sun ympärille, hän sanoi katsoen minua ivallisesti. Hän kaivoi nuuskan huulestaan ja viskaisi sen pulpetilleni suoraan käsieni viereen.
- Jättäkää Harry rauhaan, Liam kuiskasi.
- Mitä? Voitko toistaa? Ei oikein kuulu, Trevor sanoi ivaa pursuavalla äänellä uhkaava katse silmissään.
- Jättäkää. Harry. Rauhaan, hän toisti kovempaan ääneen ja puristi kätensä uhkaavasti nyrkkiin.
- Onko sullakin salainen ihastus tohon homoon niin kuin sillä Tomlinsonin hintillä? Sun ei Liam pieni kannattais hirveesti uhkailla meitä, me kun saatiin tässä tietää sun menneisyydestä yhtä sun toista. Saat nähä sun elämäs filminauhana silmissäs koulun jälkeen, Trevor sanoi hypäten pois pulpetin päältä ja lähtien kohti omaa paikkaansa muut pojat perässään.
Käänsin katseeni kohti Liamia. Hän tuijotti pulpettiaan tiukasti, kädet yhä nyrkkiin puristettuina. Olin lähes varma, että näin hänen silmäkulmastaan karkaavan kyyneleen. En ehtinyt kuitenkaan sanoa mitään, kun Liamin puhelimen näyttö välähti viestin merkiksi. Puhelin oli meidän välissämme, joten minäkin näin viestin.

Viesti henkilöltä Trevor Forest.
Ja välkällä... välkällä mä tapan sut. :)

Liam kaappasi puhelimensa käteensä, nosti reppunsa lattialta ja juoksi tiehensä. Tällä kertaa näin selvästi pojan kyyneleet.
- Voi jumalauta, kattokaa kaikki kova Payno itkee! Trevor huusi saaden koko luokan nauramaan ivallisesti.
Ponnahdin ylös tuolistani niin nopeasti, että se kaatui maahan. Iskin samalla nyrkkini pöytään saaden koko luokan katseet kohti minua.
- Ja nyt se vitun turpa kiinni! Miks vitussa teitä kiinnostaa muiden elämä niin paljon, että jaksatte tuhlata omaa elämäänne niihin? huusin niin lujaa, kuin pystyin. Jokaisen luokassa olijan silmät laajenivat niin suuriksi, että ne olisivat voineet tipahtaa pulpetille. Ensimmäistä kertaa ikinä, minä aukaisin suuni tässä luokassa. Ensimmäistä kertaa ikinä, minä huusin muualla kuin kotona. Olin aika ylpeä itsestäni. Keräsin tavarani ja jätin koko luokan hämmästyksen valtaan. En ollut koskaan lintsannut, joten omatuntoni hakkasi hetken sisälläni. Huoli nousi sen ohi kuitenkin nopeasti. Missä on Liam? Puhelimeni viestiääni kilahti taskussani. Viesti oli Liamilta, hän oli laittanut sen ryhmäämme.